Orientoitumista ja kurssien pähkäilyä

Tässä tunnelmia lauantailta (30.8.):

Olen siis ollut täällä nyt vähän reilut viisi vuorokautta. Aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Suomessa olosta on ikuisuus. Kuten aiemmassa tekstissäni selitin, maanantai kului matkustaessa ja tiistai ostaessa kaikenlaisia kodintavaroita. Keskiviikosta perjantaihin olinkin sitten orientaatiokurssilla yliopistolla.

Huhhuh, en ole ikinä eläessäni tutustunut näin lyhyessä ajassa näin moniin ihmisiin. Koko ajan ympärillä on joku kaverin kaveri ja kaikki ovat ympäri maailmaa. Yleensä nimet unohtuvat heti kättelyn jälkeen, mutta kotimaan saattaa muistaa hetken. Suurin enemmistö on täällä saksalaisia. Heistä se on ärsyttävää, mutta miusta on kiva päästä välillä puhumaan ja kuulemaan saksaa!

Tulipa taas yökerhoiltua vähälle aikaa – tai ainakin siltä tuntuu, vaikka vissiin sitä pitänee joku päivä taas. Sekä keskiviikkona ja perjantaina täällä oli opiskelijapartyt, joihin melkein kaikki osallistuivat. Eilen illalla pubikierroksen jälkeen Club Atlantiksessa oikeasti ihan liian kovalla pauhanneen musiikin tahdissa hytkyessä mietin, että voi elämä, tämä on sitä ”hauskaa”, jota nuorena pitää kokea… Noh, ainakin pubikierroksella tutustui joukkoon mukavia vaihtareita, eli ilta oli kyllä onnistunut :)

Tänään päivällä siivosin, ai että se oli vaikeaa saada kesän tyhjillään olleen asunnon pölyt pois pelkällä huonolla mopilla. Imuria tuli kyllä kova ikävä! Sitten myöhemmin pääsin pelaamaan jalkapalloa :P Pelaaminen oli ihan kivaa, mutta olin ainut tyttö, joten taso oli vähän liian korkea, mutta pääsipähän ainakin juoksemaan.

2.9.2014 22.26

Siinä oli ajatuksia lauantailta. Kuten tekstin töksähtelevyydestä voi päätellä, ei ollut oikein kirjoitusolo, joten jätin tekstin kesken. Nyt en jaksa muokata sitä, joten kestäkää, rakkaat lukijani, jos teitä edes on!

Tänään on siis ensimmäisen virallisen opiskeluviikon tiistai. Itse asiassa miulla oli jopa ensimmäinen luento tänään, mutta siitä lisää tuonnempana. Viime viikon siis vietin osallistumalla orientaatiokurssille ja tutustumalla uusiin ihmisiin. Lauantaina lähinnä hengailin asunnolla ja illalla pääsin pelaamaan futista. Sunnuntaina pääsin vihdoin tutustumaan kunnolla Tarttoon – ja kävinkin kävelyllä Toomemäellä sekä piknikillä Emajõen rannassa! Miusta on hassua vieläkin kun on kunnolla vapaa-aikaa – ihan vaan päiviä, jolloin voi tehdä mitä vaan! Ah!

Eilen maanantaina tutustuin myös kaupunkiin kämppikseni Annan kanssa ja illalla yliopistolla oli rehtorin tervetuliaispuhe vaihtareille. Tilaisuus olikin vähän hienompi, kuin oletimme, ei mitään puheita ja istuskelua luentosalissa, vaan tapahtuma oli isossa juhlasalissa tervetuliaismaljoineen ja tarjoiluineen ja puheet olivat lyhyitä ja hyviä. Vau! Kämppikseni laittoivatkin muutamia kuvia tapahtumasta Facebookiin. 

Tänään kävimme kämppisteni Annan ja Dārtan kanssa yliopiston kielikeskuksen tutustumispäivässä. Ai että, mie tahon opiskella kaikkia maailman kieliä! Yhyy, oispa aikaa, niin ottaisin venäjää ja saksaa ja viroa ja englantia ja ja ja… Tällä hetkellä lukujärjestykseni näyttää siltä, että otan unkarin alkeiskurssin (12 op), viron jatkokurssin (6 op), englannin kurssin (6 op) ja kurssin nimeltä ”Estonian in multilingual Baltic-Sea Europe: language contacts and linguistic landscapes” (6 op). Olen myös ilmoittautunut venäjän kurssille, mutta se taitaisi olla liikaa. Tosin en tiedä, kannattaisiko jättää venäjä vai englanti ääää! Ja kannattaako osallistua viron kakkos- vai kolmoskurssille? Kakkonen on todella huonoon aikaan, joten haluaisin ottaa kolmosen. Tänään kielikeskuksen infossa miulle sanottiin kuitenkin, että koska en näemmä ”tahdo” puhua yhtään viroa, minun kannattaisi ottaa kakkoskurssi. (Olin vähän pahoillani sen naisen asenteesta – kylläpäs tahdon :( ) Vaikka tottahan se on, etten puhu vielä juuri ollenkaan, mutta uskon oppivani nopeasti, koska muun kuin itämerensuomalaisen kielen puhujiin nähden olen paremmassa asemassa. Ja haluan todella yrittää! Nooh, kokeilen sekä kolmosta että kakkosta ja toivottavasti selviän kolmosesta!

Venäjää olisi kiva opiskella, mutta koska englanti ja venäjä joutuvat kilpailemaan siitä, kumman otan, englanti taitaa voittaa. Ei siksi, että pitäisin siitä erityisesti enemmän, vaan siksi venäjän tunnit ovat kahdesti viikossa klo 18.15–19.45. Siis melkein yöllä! Hyhhyh! Ennen luulin, että 16–18-luennot olisivat kamalia ja myöhäisiä, mutta…

Tänään olin ensimmäisellä luennollani, joka oli nimeltään ”English for Upper-Intermediate Learners, Level B2 (50% web-based)”. Ensimmäinen mielikuva opettajasta oli kamala. Seisoskelin ennen luennon alkua oven takana juttelemassa kämppikselleni, joka ei ollut tulossa luennolle. Opettaja tuli ulos ja kysyi olenko osallistumassa kurssille. Vastasin jotain, että kyllä ja onhan se oikea kurssi ja eihän se ala kuin vasta vartin yli. En muista mitä opettaja vastasi siihen, hänellä oli kuitenkin hyvin tivaava ote, joten kysyin vielä etteihän naurumme oven takana ollut häirinnyt, johon hän vain vastasi suunnilleen että ”kunhan kysyin oletteko tulossa” ja käveli käytävää pitkin johonkin huoneeseen ja takaisin todella vihaisen oloisena. Eipä ollut kovin iloinen fiilis, kun astuin luokkaan. Opettaja olikin aikamoinen persoona, ja ei nyt ehkä ihan parhaalla tavalla. Luento toi mieleen ikäviä muistoja koulun englannin tunneilta – en ole ikinä pitänt englannin tuntien tunnelmasta. Onneksi tämä tämän päivän kurssi on vain varakurssi, jos joudun ottamaan helpomman viron (muussa tapauksessa otan toisen enkun). Ehkä toinen kurssi on kivempi. Olin jotenkin luullut, että voisin nauttia englanninkin opiskelusta…

Kurssivalinnat ovat siis vielä ihan sekaisin. Täällä on onneksi sellainen systeemi, että voin rekisteröityä monille kursseille ja kokeilla niitä kahden viikon ajan ja sitten vasta päättää, käynkö ne vai en. Pitäkää peukkuja, että voin selvitä viron kolmoskurssista, jotta lukujärjestykseeni ei tule niin paljon päällekkäisyyksiä!

Huoh, tulipas negatiivista tekstiä kurssivalinnoista! Oikeasti olen kyllä todella innoissani siitä, että kurssit kohta alkavat, ärsyttää vain kun ne ovat päällekkäin tai yöllä :D Mutta jos viron kolmoskurssi ei ole ihan mahdoton, kurssit kyllä sopivat lukujärjestykseen!

Tänään olin taas pelaamassa jalkapalloa. Olin jälleen ainut tyttö ja taso oli aika kova. Jostain syystä se oli kuitenkin kivempaa kuin viimeksi – pystyin osallistumaan paremmin, jee! Muutenkin on ollut kivaa vapaa-ajalla. Kämppikset ovat kivoja ja olemme jopa viettäneet aika paljon aikaa yhdessä aiemmin mainittujen Annan ja Dārtan kanssa. Lisäksi olen viettänyt aikaa monien eri ihmisten kanssa. :)

Olikohan siinä kaikki tällä kertaa? Seuraavalla kerralla aion kirjoittaa oudoista asioista, joihin olen täällä törmännyt. Saatte kuulla ainakin tiskaamisesta. (Toivottavasti keksin jotain muutakin siihen mennessä :D)  

Kuvassa istun Annan tekemässä kampauksessa rehtorin tervetuliaistilaisuudessa.

Tartossa!

10.04

Huhhuh, täällä sitä ollaan, opiskelijakolossissa nimeltä Raatuse 22. Kello on kymmenen aamulla ja mutustan tässä samalla aamupalaa, jonka kävin juuri ostamassa supermarketista. Miulla ei vielä ole minkäänlaista internetyhteyttä, joten naputtelen tätä Wordiin (jonka Itä-Suomen yliopisto ystävällisesti tarjosi!) ja saa nähdä milloin pääsen julkaisemaan.

Eilinen matka sujui lähes hyvin :D Nukuin junassa Kiteeltä Imatralle todella hyvin ja loppumatkakin sujui rattoisasti ristikoiden ja superkalliin junakahvin äärellä. Juna sattui sitten olemaan kymmenen minuuttia myöhässä ja lyhyt vaihtoaika ennen laivaa meinasi aiheuttaa paniikin. Onneksi selvisin kohtalaisen helposti ratikkaan ja sillä satamaan. Vähän sen ratikan saamisessa oli ongelmia, kun asettauduin ensin väärälle ylioppilastalon pysäkille – niitä oli monta eri kaduilla, ja tietenkin sitten juostuani pysäkille ratikan perässä yritin päästä korkeaan vaunuun ja eipä vaan matkalaukku meinannut nousta niin korkealle, mutta onneksi ystävällisiä herrasmiehiä on olemassa.

Laivassa aika sujui rattoisasti ja söin jopa mielestäni melko edullisen kahdeksan euron salaatin, joka oli todella ruokaisa ja maukas – olisin luullut sen maksavan Viking Linen hinnoilla vähintään 12 euroa. Tallinnassa ratikkaan pääsy tuotti taas ongelmia, kun nousin ensin vaunuun kysyäkseni meneehän tämä oikeaan suuntaan (numero oli oikea mutten tiennyt kummalta puolen tietä lähteä.) Matkalaukkuni oli kadulla ja ovet lähtivät sulkeutumaan ja jouduin taistelemaan itseni niiden lävitse takaisin kadulle laukun luo. En ollut edes saanut vastausta kysymykseeni, joten päätin jäädä odottelemaan seuraavaa, mutta kuski huitoi paikaltaan, että tule nyt sisään, niin pakkohan sitä oli ja onneksi suunta oli oikea. Tallinnan ratikassa ei edes ollut matalia kohtia, joten tällä kertaa tallinnalainen herrasmies nosti laukkuni kyytiin.

Pääsin kuin pääsinkin sitten bussiasemalle ja sieltä bussiin kohti Tarttoa. Bussi oli – kuten olin kuullut – todella moderni ja mukava. Jokaisella matkustajalla oli jopa pieni telkkari nenän edessä, ja katsoinkin omastani elokuvan Mr. Morgan’s last love. Pääsin samalla testaamaan vironarvailutaitojani, kun osa elokuvasta oli ranskaksi ja osa englanniksi. Ranskankieliset pätkät jouduin siis ymmärtämään virolaisten tekstitysten avulla. Elokuva oli melko viihdyttävä!

Noustuani bussista Tartossa kysäisin kahdelta vaihtarin näköiseltä pojalta, ovatko he vaihtareita ja menossa samaan suuntaan, ja kappas toinen olikin paikallinen, joten sain autokyydin asunnolle! Kilometri kaatosateessa vältetty! Sen lisäksi lähdimme pian asunnolle tulon jälkeen käväisemään Jyskissä ostamassa petivaatteita, koska niitä ei asunnossa ollut. Ilta menikin sitten laukkujen purkamisen jälkeen tutustuessa talon muihin vaihtareihin.

13.35

Omnom, nyt on nuudelit tulossa, vesi kiehuu kohta… Käytiin tuossa huonekaverin (joka on georgialainen ja vaikuttaa mukavalta, mutten yleensä ymmärrä, mitä se sanoo :S) ja hänen kaverinsa ja kaverin huonekaverin kanssa hoitamassa vuokrasopimukset ja shoppailemassa ruokaa ja kodintarvikkeita. Nyt miulla on espressopannu (19,90 e. Made in Italy. Luulin että niistä pitää maksaa ainakin kolmekymppiä!), muki ja pieni pyyhe. Kohta lähdetään uudestaan kaupungille, jos sieltä löytyisi lautasia ja kattiloita.

Tartto vaikuttaa mukavalta, mutta olen vähän yllättynyt siitä, miten paljon täällä on kaikkea suomalaista. Fazeria ja muita on joka paikassa. Jopa liikennevalot ovat välillä samanlaisia – ainakin napit joita painaa. Viro osoittautui myös lähikaupan perustella muovipussileipämaaksi – nyyh. (Ehkä löydän jostain hyvääkin leipää vielä.) Mutta kaikista pahin oli, kun Kaubamajassa tuli vastaan nainen, joka söi Fazerin rukiista porkkanapiirakkaa. Karjalanpiirakkaa Tartossa! No, se olikin just niitä kaupan valmistiskin tuotteita. Tyhmä globalisaatio! On täällä onneksi myös virolaisia asioita, mutta suomalaisten asioiden paljous yllättää. Lisäksi täällä on oudosti joskus vaan suomenkieliset tekstit tuotteissa, esimerkiksi yhdessä talouspaperissa, joka oli jonkun muun merkkistä, mutta jossa luki myös Lotus, oli melkein kaikki tekstit vaan suomeksi! Viroksi, latviaksi ja liettuaksi luki vain pienellä. Hassuahan siinä oli se, että jos sitä oikeasti myytäisiin Suomessa, siinä pitäisin olla tekstit myös ruotsiksi, eikö niin?

Asunto ainakin on ihan erilainen kuin Suomessa. Omalla tavallaan tämä asuntola on kyllä ihan kamala, mutta toisaalta ihan kokemisen arvoinen asumismuoto. Kauhistelin joskus Ellin kämppien karuutta, mutta… Tämä on 2000-luvulla rakennettu talo, mutta kaikki on yllättävän ränsistynyttä ja rikki ja vähän likaista. Mutta eipä sillä, kyllä tässä 94,50 eurolla kuussa ihan mielellään asustaa. Suomessa vaaditaan vaan liian hyvää kun ollaan valmiita maksamaan 495 euroa yksiöstä Joensuussa tai 480 e huoneesta Helsingissä. Mikäs siinä on maksaessa kun valtio maksaa tukea, eikä opiskelu maksa mitään. Eilen juuri juttelin saksalaisen Hollannissa opiskelevan tytön kanssa, jolle valtio ei maksa mitään, ja jos hän ei saa suoritettua opintoja tavallista tahtia, noin 1500 euron lukukausimaksu muuttuu ylimeneville lukukausille noin 4000 euroksi. Ei käy kateeksi kyllä…

Nomnom, nyt on herkkunuudelit syöty ja 2 min päästä pitääkin olla lähdössä lisäshoppailulle. Heh, tuttu tunne…

17.45

Kotona jälleen, eikä internetyhteyttä. Ääk! Tällä kertaa vesi kiehuu spagettia varten ja nyt ihan ikiomassa kattilassa! Kauppareissulla löytyi myös matala ja syvä lautanen (vissiin aion selvitä yksillä), kauha, kaksi haarukkaa ja kolme pientä lusikkaa. Veitsen jos jostain vielä löytäisi ja ehkä ison lusikan…

Ja muovipussileivästä: kyllä täällä taitaakin olla hyviä leipiä paremmin tarjolla kuin Joensuussa. Jee!

Nyt en jaksa enää kirjoittaa, menen tekemään ristikoita! (huomautus 20.19: en tehnyt yhtään ristikoita vaan juttelin kämppiksille.)

20.16

Hehee, siinä se sitten oli – ensimmäinen blogimerkintäni sitten ala-asteen Space-villityksen. (Muistattehan sen blogin, joka tuli mesen mukana?). Sain vihdoin internetyhteyden ja facebookkauksen ohella viimeistelin tämän tekstin, sitten suihkuun ja nukkumaan. Huomenna alkaa orientaatiokurssi yliopistolla.

P.S. Täällä sataa melkein koko ajan… Ohessa taideotos asunnosta.