Täällä edelleen

Haha, ai muka kirjoitan joka viikko :D

Võru, Riga ja Vilnius, ne olivat viime kerran uutiset. Senpä jälkeen olenkin pysytellyt koko ajan Tartossa, vuhuu! Täällä olikin sitten suomalaisia vieraita niin pääsin leikkimään turistia ”kotikaupungissa”.

Se vihko listoineen löytyi muuten pian viimeisen kirjoitukseni jälkeen. Siellähän se oli laatikossa, missä pitikin, mutta en vaan tonkinut tarpeeksi ahkerasti. Tässä listaamani asiat:

– Sosiolingvistiikka. Hehe, alkusyksystä kuulin sellaisesta sosiolingvistiikan maisteriohjelmasta, joka järjestetään Tarton, Vilnan, Tukholman ja jonkun saksalaisen yliopiston yhteistyönä. Se kuulosti kiinnostavalta ja mietin, että mitä jos tekisinkin jonkun tuon tapaisen yleisemmän kielitieteellisen maisteriohjelman.  Njääh, Joensuussa taitaisi olla ihan tarpeeksi mielenkiintoinen gradun aihe…

– Kengät. Sisällä ja muutenkin. Heh, miulla oli alkusyksystä kauhea kenkäkriisi, kun miulla ei ollut sopivan naisellisia syksykenkiä ja kuljin joka paikkaan tennareissa :D Toisena kenkäasiana sisäkengät ovat täällä ehdottoman tärkeät. Kämpän lattia on pinttyneen likainen, ja ilman kenkiä sukat olisivat ihan mustat hetkessä. Äiti lähettikin miulle jo syyskuussa miun Reinot, niin ei tarvinnut ostaa sisäkenkiä. Ei ollut pakatessa jostain syystä tullut mieleen, ettei talossa voisi kulkea sukkasillaan…

– Rahkat. Kerroinkin viimeksi :P

– Hintataso. Tästäkin mainitsin – lukekaa se Ilonan teksti, johon linkki aiemmassa postauksessa.

– Kortin kadottaminen -> raha. Niin siis kadotin silloin syyskuussa pankkikorttini. Ei sillä, että rahaa olisi ikinä ihan ylen määrin ollut, mutta asioita tuli ajateltua enemmän, kun rahaa oli jäljellä n. euro, leipä oli lopussa, oli nälkä ja piti valita kaupasta halvin pullamössöleipä, että rahaa riittäisi mahdollisesti toiseen tarvittavaan leipään ennen kuin pankkikortti saapuu. Noh, en selvinnyt lainaamatta käteistä (mitä oli muuten tosi vaikea pyytää), kun sattumalta, kun olin ulkomailla, unohtivat lähettää koko kortin, ennen kuin soitin kysyäkseni uutta. Ah.

– Kämppis on poissa. Kun huonekaverini oli viikon poissa, kaksi ensimmäistä iltaa tuntuivat todella oudoilta! Oli outoa olla yksin huoneessa! Seuraavina iltoina mietin, ettei tähän saa tottua liikaa… (totuin ehkä kuitenkin)

– Yliopisto -> halu opiskella. Opiskeluilmapiiri on täällä ihan erilainen kuin Joensuussa. Tai ilmapiiri on vähän kaksijakoinen. Toisaalta täällä on paljon ihmisiä, kuten miun kaikki kämppikset, jotka oikeasti ottavat opinnot tosissaan ja ovat hirmu ahkeria, en varmaan ole ikinä nähnyt sellaista Suomessa. Toisaalta täällä on myös vaihtareita: ”Njääh, mitkä ihmeen opinnot?” Itse olen jostain väliltä – en oikeastaan stressaa läheskään niin paljoa kuin Suomessa, koska tiedän, ettei näillä kursseilla ole paljoa väliä, mutta on kiva opiskella J

– Paprika. Minä ja paprika löysimme toisemme. Ensin opin syömään sitä ruuassa lämpimänä ja jopa ostin sitä itse. Nyt syön sitä leivällä <3

– Laiskan kasvissyöjän hörhöilyruokaa. (Johan miulla on muistiinpanot…) Tofua ei ole lähikaupassa, eikä halpiskaupoissa. Myöskään muita tuotteita ei ole ihan niin helppo löytää kuin Suomesta. Lounasaikaan saa olla todella tarkka että löytää ravintolan, jossa päevapraad tai päevasupp on kasvis. Mutta oikeastaan hyvä niin, olen jopa kokannut itse muutamia hyviä ruokia, kun en ole vain voinut kävellä yliopiston ruokalaan (joita siis täällä ei ole, mutta keskustan ravintoloiden päevapraadit ovat samaa hintaluokkaa).

Siinäpä sitä.

Eilen oli paljon kavereita kylässä, syötiin lettuja ja küpsisetortia. Sain myös KUKKIA ja hirmu paljon lahjoja! Oi!

p.s. Miten usein noita kukkia pitää kastella? :'D

p.p.s. Apua, noin puolet vaihdosta on jo mennyt!

Kuulumisia

Hellurei taas!

Oli tarkoitus kirjoitella tätä blogia suunnilleen joka viikko, mutta näköjään en oikein ehdi, kun on niin paljon muutakin, ja opiskelun (ja noh, facebookkauksen) lisäksi ei yleensä houkuta istua koneen ääressä vielä lisää. Viimeksi kirjoittelin siis erilaisista asioista ja siitä, että kävimme Kallastessa ja ylitimme kaarisillan – onpas noista tapahtumista pitkä aika!

Viime postauksen jälkeen on kulunut aikaa, mutta mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Tässä tärkeimpiä tapahtumia:

Keskiviikkona 23.9. leivoimme kahden jyväskyläläisen suomen kielen opiskelijan kanssa korvapuusteja! ESN järjesti 24.9. kansainvälisen ruuan festivaalin, jolle piti sitten tehdä jotain suomalaista. Riisipiirakat olisivat toki olleen suomalaisempia, mutta ajattelimme että korvapuustit maistuisivat paremmin ja olivat helpompia – ja kylläpä yhdeksän pellillistä korvapuusteja katosivatkin alle tunnissa. Festivaalilla pääsin itse maistelemaan muun muassa virolaista küpsisetortia, jossa oli vuokaan kerroksittain asetettu hapankermaa, keksejä, hilloa ja suklaata :PP Myös saksalainen sämpylä ja omenapiirakka maistuivat. Muita ruokalajeja en enää muistakaan, joten ne eivät lieneet niin erityisiä.

Lauantaina 27.9. teimme muutamien kavereiden ja paikallisoppaan kanssa retken Võruun, yhteen Viron isoimmista kaupungeista. Vaikka kaupunki onki yksi suurimmista, se on kyllä todella pieni. Wikipedian mukaan siellä asuu noin 14 000 ihmistä. Kaupunki oli kaunis ja hiljainen, ja sää oli todella kaunis kuulas syksysää. (Sää on muuten ollut todella hyvä täällä melkein koko ajan!) Kuvassa on katu Võrussa. Eikö olekin ihania puutaloja ja kauniita syksyisiä lehtiä?!

Viime viikko olikin opiskelujen kannalta todella lyhyt, sillä torstaista sunnuntaihin oli turistina Riiassa ja Vilnassa, minkä Facebook-kaverini varmaan pystyivät päättelemään kuvatulvasta. Riika ja Vilna olivat kauniita kaupunkeja, mutta eipä niihin noin lyhyessä ajassa oikein ehtinyt tutustua. Reissu oli nimittäin ESN:n järjestämä, ison porukan turistireissu, jossa bussimatkustuksen aika oli sijoitettu juuri parhaaseen aikaan päivästä, minkä takia vietimme neljästä päivästä kolmena suuren osan ajasta bussissa. Riian ja Vilnan välissä bussimme vielä hajosi, minkä takia aikatauluun tuli kolmen tunnin viivästys. Onneksi bussissakin on ihan kivaa, kun on seuraa :) 

Maisema Vilnasta aamuyhdeksän aikaan

Tällä viikolla olen aikalailla stressannut opiskeluista, koska en viime viikolla ehtinyt niihin kamalasti keskittyä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että olen aika hyvin kärryillä. Viroa olen päässyt nyt puhumaan enemmän, koska sekä jalkapallossa että sählyssä suurin osa muista on virolaisia. Huomaan pystyväni oikeastaan keskustelemaan jo! Oujee!

Todella suuren osan ajastani olen viettänyt täällä istuen – tai seisten – keittiössämme ja jutellen kämppiksille. Onpa mukavaa kun on elämää samassa asunnossa! En enää kyllä halua yksiöön, hyhhyh! Love u my roomies! :) 

Hitsi vieköön, miulla olin yhdessä vihkossa pitkä lista asioista, joita haluaisin kirjoittaa blogiin, mutta nyt en löydä sitä vihkoa, ja alan olla liian väsynyt muistelemaan :D

Yks asia oli ainakin maitotuotteet. Ahh! Rahka – kohupiim! Sitä tungetaan täällä kaikkeen. Enkä siis tarkoita mitään maustamattomia terveellisiä rahkoja ja muodikkaan sporttisia proteiinirahkoja vaan makeita, sokerisia, rasvaisia rahkoja. Nam. Voi ei. Lisäksi täällä ei tunneta muitakaan kevyitä maitotuotteita, vaan perusmaidossa on 2,5 prosenttia rasvaa ja kevytjuustoja ei kuulemma (suomalaisen kaverini mukaan) löydy mistään. Ei sillä että minä niitä etsisin… Kunnon sen olla pitää, jos kerta on juustoa. Lisäksi ostin kerran vahingossa erityisen hyvää jogurttia. Eipä ihmekään kun se oli niin hyvää: se koorejogurt olikin jogurtin ja kerman sekoitusta, todellakin ostan sitä toisenkin kerran, muttei se ihan arkijogurttia ole. Myös kohukeita on tullut aika paljon popsittua. Ne ovat suklaalla (tai toffeella) ohuesti kuorrutettuja rahkavälipaloja. Rahkahan oli siis terveellistä, eikö niin?

Siinä oli jonkunlaista tarinaa tällä kertaa. Yritän löytää sen vihkon ja kirjoittaa pian uudestaan. Nyt menen kuitenkin hampaanpesulle ja nukkumaan, sillä heräsin tänään kuudelta tekemään unkarin läksyjä – ei jaksettu kämppiksen kanssa tehdä tarvittavia juttujamme illalla, joten sovimme heräävämme kuudelta opiskelemaan keittiöön. Ihme kyllä se toimi ja sain tehtyä kaiken tarvittavan ennen 8.30 alkavaa unkarin tuntia.

Puisto Vilnassa

Szia! Nägemist!

p.s. Lukekaapa Ilonan, toisen niistä jyväskyläläisistä, blogikirjoitus Viron hintatasosta. Olen ajattellut samaa asiaa todella paljon ja olemmekin keskustelleet aiheesta.