Kuulumisia

Hellurei taas!

Oli tarkoitus kirjoitella tätä blogia suunnilleen joka viikko, mutta näköjään en oikein ehdi, kun on niin paljon muutakin, ja opiskelun (ja noh, facebookkauksen) lisäksi ei yleensä houkuta istua koneen ääressä vielä lisää. Viimeksi kirjoittelin siis erilaisista asioista ja siitä, että kävimme Kallastessa ja ylitimme kaarisillan – onpas noista tapahtumista pitkä aika!

Viime postauksen jälkeen on kulunut aikaa, mutta mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Tässä tärkeimpiä tapahtumia:

Keskiviikkona 23.9. leivoimme kahden jyväskyläläisen suomen kielen opiskelijan kanssa korvapuusteja! ESN järjesti 24.9. kansainvälisen ruuan festivaalin, jolle piti sitten tehdä jotain suomalaista. Riisipiirakat olisivat toki olleen suomalaisempia, mutta ajattelimme että korvapuustit maistuisivat paremmin ja olivat helpompia – ja kylläpä yhdeksän pellillistä korvapuusteja katosivatkin alle tunnissa. Festivaalilla pääsin itse maistelemaan muun muassa virolaista küpsisetortia, jossa oli vuokaan kerroksittain asetettu hapankermaa, keksejä, hilloa ja suklaata :PP Myös saksalainen sämpylä ja omenapiirakka maistuivat. Muita ruokalajeja en enää muistakaan, joten ne eivät lieneet niin erityisiä.

Lauantaina 27.9. teimme muutamien kavereiden ja paikallisoppaan kanssa retken Võruun, yhteen Viron isoimmista kaupungeista. Vaikka kaupunki onki yksi suurimmista, se on kyllä todella pieni. Wikipedian mukaan siellä asuu noin 14 000 ihmistä. Kaupunki oli kaunis ja hiljainen, ja sää oli todella kaunis kuulas syksysää. (Sää on muuten ollut todella hyvä täällä melkein koko ajan!) Kuvassa on katu Võrussa. Eikö olekin ihania puutaloja ja kauniita syksyisiä lehtiä?!

Viime viikko olikin opiskelujen kannalta todella lyhyt, sillä torstaista sunnuntaihin oli turistina Riiassa ja Vilnassa, minkä Facebook-kaverini varmaan pystyivät päättelemään kuvatulvasta. Riika ja Vilna olivat kauniita kaupunkeja, mutta eipä niihin noin lyhyessä ajassa oikein ehtinyt tutustua. Reissu oli nimittäin ESN:n järjestämä, ison porukan turistireissu, jossa bussimatkustuksen aika oli sijoitettu juuri parhaaseen aikaan päivästä, minkä takia vietimme neljästä päivästä kolmena suuren osan ajasta bussissa. Riian ja Vilnan välissä bussimme vielä hajosi, minkä takia aikatauluun tuli kolmen tunnin viivästys. Onneksi bussissakin on ihan kivaa, kun on seuraa :) 

Maisema Vilnasta aamuyhdeksän aikaan

Tällä viikolla olen aikalailla stressannut opiskeluista, koska en viime viikolla ehtinyt niihin kamalasti keskittyä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että olen aika hyvin kärryillä. Viroa olen päässyt nyt puhumaan enemmän, koska sekä jalkapallossa että sählyssä suurin osa muista on virolaisia. Huomaan pystyväni oikeastaan keskustelemaan jo! Oujee!

Todella suuren osan ajastani olen viettänyt täällä istuen – tai seisten – keittiössämme ja jutellen kämppiksille. Onpa mukavaa kun on elämää samassa asunnossa! En enää kyllä halua yksiöön, hyhhyh! Love u my roomies! :) 

Hitsi vieköön, miulla olin yhdessä vihkossa pitkä lista asioista, joita haluaisin kirjoittaa blogiin, mutta nyt en löydä sitä vihkoa, ja alan olla liian väsynyt muistelemaan :D

Yks asia oli ainakin maitotuotteet. Ahh! Rahka – kohupiim! Sitä tungetaan täällä kaikkeen. Enkä siis tarkoita mitään maustamattomia terveellisiä rahkoja ja muodikkaan sporttisia proteiinirahkoja vaan makeita, sokerisia, rasvaisia rahkoja. Nam. Voi ei. Lisäksi täällä ei tunneta muitakaan kevyitä maitotuotteita, vaan perusmaidossa on 2,5 prosenttia rasvaa ja kevytjuustoja ei kuulemma (suomalaisen kaverini mukaan) löydy mistään. Ei sillä että minä niitä etsisin… Kunnon sen olla pitää, jos kerta on juustoa. Lisäksi ostin kerran vahingossa erityisen hyvää jogurttia. Eipä ihmekään kun se oli niin hyvää: se koorejogurt olikin jogurtin ja kerman sekoitusta, todellakin ostan sitä toisenkin kerran, muttei se ihan arkijogurttia ole. Myös kohukeita on tullut aika paljon popsittua. Ne ovat suklaalla (tai toffeella) ohuesti kuorrutettuja rahkavälipaloja. Rahkahan oli siis terveellistä, eikö niin?

Siinä oli jonkunlaista tarinaa tällä kertaa. Yritän löytää sen vihkon ja kirjoittaa pian uudestaan. Nyt menen kuitenkin hampaanpesulle ja nukkumaan, sillä heräsin tänään kuudelta tekemään unkarin läksyjä – ei jaksettu kämppiksen kanssa tehdä tarvittavia juttujamme illalla, joten sovimme heräävämme kuudelta opiskelemaan keittiöön. Ihme kyllä se toimi ja sain tehtyä kaiken tarvittavan ennen 8.30 alkavaa unkarin tuntia.

Puisto Vilnassa

Szia! Nägemist!

p.s. Lukekaapa Ilonan, toisen niistä jyväskyläläisistä, blogikirjoitus Viron hintatasosta. Olen ajattellut samaa asiaa todella paljon ja olemmekin keskustelleet aiheesta.