Täällä edelleen

Haha, ai muka kirjoitan joka viikko :D

Võru, Riga ja Vilnius, ne olivat viime kerran uutiset. Senpä jälkeen olenkin pysytellyt koko ajan Tartossa, vuhuu! Täällä olikin sitten suomalaisia vieraita niin pääsin leikkimään turistia ”kotikaupungissa”.

Se vihko listoineen löytyi muuten pian viimeisen kirjoitukseni jälkeen. Siellähän se oli laatikossa, missä pitikin, mutta en vaan tonkinut tarpeeksi ahkerasti. Tässä listaamani asiat:

– Sosiolingvistiikka. Hehe, alkusyksystä kuulin sellaisesta sosiolingvistiikan maisteriohjelmasta, joka järjestetään Tarton, Vilnan, Tukholman ja jonkun saksalaisen yliopiston yhteistyönä. Se kuulosti kiinnostavalta ja mietin, että mitä jos tekisinkin jonkun tuon tapaisen yleisemmän kielitieteellisen maisteriohjelman.  Njääh, Joensuussa taitaisi olla ihan tarpeeksi mielenkiintoinen gradun aihe…

– Kengät. Sisällä ja muutenkin. Heh, miulla oli alkusyksystä kauhea kenkäkriisi, kun miulla ei ollut sopivan naisellisia syksykenkiä ja kuljin joka paikkaan tennareissa :D Toisena kenkäasiana sisäkengät ovat täällä ehdottoman tärkeät. Kämpän lattia on pinttyneen likainen, ja ilman kenkiä sukat olisivat ihan mustat hetkessä. Äiti lähettikin miulle jo syyskuussa miun Reinot, niin ei tarvinnut ostaa sisäkenkiä. Ei ollut pakatessa jostain syystä tullut mieleen, ettei talossa voisi kulkea sukkasillaan…

– Rahkat. Kerroinkin viimeksi :P

– Hintataso. Tästäkin mainitsin – lukekaa se Ilonan teksti, johon linkki aiemmassa postauksessa.

– Kortin kadottaminen -> raha. Niin siis kadotin silloin syyskuussa pankkikorttini. Ei sillä, että rahaa olisi ikinä ihan ylen määrin ollut, mutta asioita tuli ajateltua enemmän, kun rahaa oli jäljellä n. euro, leipä oli lopussa, oli nälkä ja piti valita kaupasta halvin pullamössöleipä, että rahaa riittäisi mahdollisesti toiseen tarvittavaan leipään ennen kuin pankkikortti saapuu. Noh, en selvinnyt lainaamatta käteistä (mitä oli muuten tosi vaikea pyytää), kun sattumalta, kun olin ulkomailla, unohtivat lähettää koko kortin, ennen kuin soitin kysyäkseni uutta. Ah.

– Kämppis on poissa. Kun huonekaverini oli viikon poissa, kaksi ensimmäistä iltaa tuntuivat todella oudoilta! Oli outoa olla yksin huoneessa! Seuraavina iltoina mietin, ettei tähän saa tottua liikaa… (totuin ehkä kuitenkin)

– Yliopisto -> halu opiskella. Opiskeluilmapiiri on täällä ihan erilainen kuin Joensuussa. Tai ilmapiiri on vähän kaksijakoinen. Toisaalta täällä on paljon ihmisiä, kuten miun kaikki kämppikset, jotka oikeasti ottavat opinnot tosissaan ja ovat hirmu ahkeria, en varmaan ole ikinä nähnyt sellaista Suomessa. Toisaalta täällä on myös vaihtareita: ”Njääh, mitkä ihmeen opinnot?” Itse olen jostain väliltä – en oikeastaan stressaa läheskään niin paljoa kuin Suomessa, koska tiedän, ettei näillä kursseilla ole paljoa väliä, mutta on kiva opiskella J

– Paprika. Minä ja paprika löysimme toisemme. Ensin opin syömään sitä ruuassa lämpimänä ja jopa ostin sitä itse. Nyt syön sitä leivällä <3

– Laiskan kasvissyöjän hörhöilyruokaa. (Johan miulla on muistiinpanot…) Tofua ei ole lähikaupassa, eikä halpiskaupoissa. Myöskään muita tuotteita ei ole ihan niin helppo löytää kuin Suomesta. Lounasaikaan saa olla todella tarkka että löytää ravintolan, jossa päevapraad tai päevasupp on kasvis. Mutta oikeastaan hyvä niin, olen jopa kokannut itse muutamia hyviä ruokia, kun en ole vain voinut kävellä yliopiston ruokalaan (joita siis täällä ei ole, mutta keskustan ravintoloiden päevapraadit ovat samaa hintaluokkaa).

Siinäpä sitä.

Eilen oli paljon kavereita kylässä, syötiin lettuja ja küpsisetortia. Sain myös KUKKIA ja hirmu paljon lahjoja! Oi!

p.s. Miten usein noita kukkia pitää kastella? :'D

p.p.s. Apua, noin puolet vaihdosta on jo mennyt!

Kuulumisia

Hellurei taas!

Oli tarkoitus kirjoitella tätä blogia suunnilleen joka viikko, mutta näköjään en oikein ehdi, kun on niin paljon muutakin, ja opiskelun (ja noh, facebookkauksen) lisäksi ei yleensä houkuta istua koneen ääressä vielä lisää. Viimeksi kirjoittelin siis erilaisista asioista ja siitä, että kävimme Kallastessa ja ylitimme kaarisillan – onpas noista tapahtumista pitkä aika!

Viime postauksen jälkeen on kulunut aikaa, mutta mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Tässä tärkeimpiä tapahtumia:

Keskiviikkona 23.9. leivoimme kahden jyväskyläläisen suomen kielen opiskelijan kanssa korvapuusteja! ESN järjesti 24.9. kansainvälisen ruuan festivaalin, jolle piti sitten tehdä jotain suomalaista. Riisipiirakat olisivat toki olleen suomalaisempia, mutta ajattelimme että korvapuustit maistuisivat paremmin ja olivat helpompia – ja kylläpä yhdeksän pellillistä korvapuusteja katosivatkin alle tunnissa. Festivaalilla pääsin itse maistelemaan muun muassa virolaista küpsisetortia, jossa oli vuokaan kerroksittain asetettu hapankermaa, keksejä, hilloa ja suklaata :PP Myös saksalainen sämpylä ja omenapiirakka maistuivat. Muita ruokalajeja en enää muistakaan, joten ne eivät lieneet niin erityisiä.

Lauantaina 27.9. teimme muutamien kavereiden ja paikallisoppaan kanssa retken Võruun, yhteen Viron isoimmista kaupungeista. Vaikka kaupunki onki yksi suurimmista, se on kyllä todella pieni. Wikipedian mukaan siellä asuu noin 14 000 ihmistä. Kaupunki oli kaunis ja hiljainen, ja sää oli todella kaunis kuulas syksysää. (Sää on muuten ollut todella hyvä täällä melkein koko ajan!) Kuvassa on katu Võrussa. Eikö olekin ihania puutaloja ja kauniita syksyisiä lehtiä?!

Viime viikko olikin opiskelujen kannalta todella lyhyt, sillä torstaista sunnuntaihin oli turistina Riiassa ja Vilnassa, minkä Facebook-kaverini varmaan pystyivät päättelemään kuvatulvasta. Riika ja Vilna olivat kauniita kaupunkeja, mutta eipä niihin noin lyhyessä ajassa oikein ehtinyt tutustua. Reissu oli nimittäin ESN:n järjestämä, ison porukan turistireissu, jossa bussimatkustuksen aika oli sijoitettu juuri parhaaseen aikaan päivästä, minkä takia vietimme neljästä päivästä kolmena suuren osan ajasta bussissa. Riian ja Vilnan välissä bussimme vielä hajosi, minkä takia aikatauluun tuli kolmen tunnin viivästys. Onneksi bussissakin on ihan kivaa, kun on seuraa :) 

Maisema Vilnasta aamuyhdeksän aikaan

Tällä viikolla olen aikalailla stressannut opiskeluista, koska en viime viikolla ehtinyt niihin kamalasti keskittyä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että olen aika hyvin kärryillä. Viroa olen päässyt nyt puhumaan enemmän, koska sekä jalkapallossa että sählyssä suurin osa muista on virolaisia. Huomaan pystyväni oikeastaan keskustelemaan jo! Oujee!

Todella suuren osan ajastani olen viettänyt täällä istuen – tai seisten – keittiössämme ja jutellen kämppiksille. Onpa mukavaa kun on elämää samassa asunnossa! En enää kyllä halua yksiöön, hyhhyh! Love u my roomies! :) 

Hitsi vieköön, miulla olin yhdessä vihkossa pitkä lista asioista, joita haluaisin kirjoittaa blogiin, mutta nyt en löydä sitä vihkoa, ja alan olla liian väsynyt muistelemaan :D

Yks asia oli ainakin maitotuotteet. Ahh! Rahka – kohupiim! Sitä tungetaan täällä kaikkeen. Enkä siis tarkoita mitään maustamattomia terveellisiä rahkoja ja muodikkaan sporttisia proteiinirahkoja vaan makeita, sokerisia, rasvaisia rahkoja. Nam. Voi ei. Lisäksi täällä ei tunneta muitakaan kevyitä maitotuotteita, vaan perusmaidossa on 2,5 prosenttia rasvaa ja kevytjuustoja ei kuulemma (suomalaisen kaverini mukaan) löydy mistään. Ei sillä että minä niitä etsisin… Kunnon sen olla pitää, jos kerta on juustoa. Lisäksi ostin kerran vahingossa erityisen hyvää jogurttia. Eipä ihmekään kun se oli niin hyvää: se koorejogurt olikin jogurtin ja kerman sekoitusta, todellakin ostan sitä toisenkin kerran, muttei se ihan arkijogurttia ole. Myös kohukeita on tullut aika paljon popsittua. Ne ovat suklaalla (tai toffeella) ohuesti kuorrutettuja rahkavälipaloja. Rahkahan oli siis terveellistä, eikö niin?

Siinä oli jonkunlaista tarinaa tällä kertaa. Yritän löytää sen vihkon ja kirjoittaa pian uudestaan. Nyt menen kuitenkin hampaanpesulle ja nukkumaan, sillä heräsin tänään kuudelta tekemään unkarin läksyjä – ei jaksettu kämppiksen kanssa tehdä tarvittavia juttujamme illalla, joten sovimme heräävämme kuudelta opiskelemaan keittiöön. Ihme kyllä se toimi ja sain tehtyä kaiken tarvittavan ennen 8.30 alkavaa unkarin tuntia.

Puisto Vilnassa

Szia! Nägemist!

p.s. Lukekaapa Ilonan, toisen niistä jyväskyläläisistä, blogikirjoitus Viron hintatasosta. Olen ajattellut samaa asiaa todella paljon ja olemmekin keskustelleet aiheesta.

Muutamia huomioita

Hellurei taas! Lupailin, että kirjoittelisin oudoista asioista, mutta nyt kun aloittelen kirjoittamista, ne asiat eivät enää tunnu niin oudoilta, mutta yritetään:

– Heti aluksi täällä ollessani kummastelin tiskaamisen erilaisuutta, sillä kämppikseni oli ostanut meille kaikille yhteiseksi tiskausvälineeksi pesusienen eikä tiskiharjaa. Kun sitten kyselin asiasta, selvisi, ettei kukaan muu tiskaa harjalla vaan sienellä! Jopa virolaiset käyttävät pesusientä. Tiskaisivatkohan edes ruotsalaiset kuten me? Arvioni sienestä on, että se on huomattavasti kätevämpi kuin harja, kun kyseessä on pieni määrä tiskiä, sillä sieni varastoi hyvin pesuainetta. Kun taas tiskiä on enemmän (ja on kunnon tiskivesi), kaipaan harjaa, jolloin ei tarvitsisi liottaa kättä koko ajan pesuaineessa.

– Suomessa on melko harvinaista, että luennot kestävät klo 18 asti. Tai ei se niin kummallista ole, mutta huomattavasti harvinaisempaa kuin täällä. Täällä minulla on kolmesti viikossa luentoja kuuteen ja meinasi olla neljäskin, mutta peruin kurssin. Lisäksi venäjä olisi ollut kahdesti viikossa kahdeksaan. Hyhhyh!

– Opiskelijaliikunta on hirmu kallista. Kortti yliopiston ”Spordiklubille” maksaa muistaakseni 35 euroa kuussa, ja sekin on joko kuntosalista ja jumpista TAI yhdestä palloilulajista. Jalkapallo ei onneksi ole kuin 16 euroa kuussa. Joensuuhun kaavaillaan yliopistoliikuntaan maksua ja se olisi vissiin noin kolme kymppiä lukukaudessa!

– Tapakulttuuri on kyllä erilainen eri maissa. Virolaista kulttuuria en ikävä kyllä ole oikein päässyt seuraamaan, sillä vaihtarit ovat aika paljon keskenään ja ymmärrettävistä syistä virolaiset eivät hirveästi halua tehdä tuttavuutta remuavan ulkomaalaisjoukon kanssa. Minäkään en ole osannut tutustua paikallisiin, vaikka ns. ”ESN-kupla” ärsyttääkin. Mutta siis siitä tapakulttuurista: olen keskustellut muun muassa itänaapuristamme kotoisin olevan kämppikseni kanssa, ja hänelle on aika kamalaa kun miehet eivät esimerkiksi ostele hänelle kukkia tai auo ovia. Hah! Hän syyttää asiasta, meitä eurooppalaisia naisia, kun en emme osaa vaatia sellaista kohtelua. Lisäksi kun tapasin sitä edellisessä tekstissä mainitsemaani ”paikallista” kamua, avasin hänelle oven, kun lähdimme kahvilasta. Poikaparka hämmentyi kovasti, pysähtyi hetkeksi ja jatkoi matkaa köhien ”ööh, kiitos”. Vissiin miun tyttönä ei ois pitänyt avata ovea, vaan odottaa kiltisti, että hän sen minulle avaisi…

– Itänaupurikämppiksen erikoissii tapoja voisin ruottii enemmännii mutten kehtoo ku hiä suattaa lukkee tätä kuukle-kiäntäjällä ja loukkaantuu vaikken pahalla tarkottaskaa :) Tai yhen kirjoitan. Aluks miusta tuntui että hän oli keskustellessamme yleensä n. 10 senttiä liian lähellä ja teki aina mieli ottaa askel taakse päin. Lisäksi hän saattaa ottaa miut käsikynkkään, kun kävelemme kadulla. Alkuun se tuntui todella epäluonnolliselta ja kummalta, mutta se on vissiin tyttökaverusten tapa hänen maassaan. Ja mikäpäs siinä, hauskaahan se on, kun olen nyt toipunut alkujärkytyksestä :D

– Suomessa yliopistosysteemi on hirmu vapaa verrattuna siihen, mitä monet ovat kertoneet omista maistaan. Muilla opetusohjelma on yleensä kaikille sama ja opintojen tahdissa pysyminen on tärkeää. Jos ei saa jotain kurssia suoritettua silloin, kun pitäisi, pitää yleensä maksaa jotain – joko siitä kurssista tai kaikista jäljellä olevista opinnoista. Myös arvosanoilla on muille paljon enemmän väliä kuin suomalaisille. Tuntuu (vielä enemmän kuin ennen), että suomalainen yliopisto on kyllä aikamoinen leikkikoulu. Kunhan ykkösellä läpi pääsee niin ok :S Lisäksi muissa maissa opinto-oikeus on yleensä vain kandidaatin opintoihin – maisterioikeutta pitää hakea erikseen ja kaikki eivät sitä saa. Tilanne, joka minulla on, että haahuilen jossain kandi- ja maisteriopintojen välillä ja olen ulkomailla opiskelemassa mielenkiintoisia kursseja olisi siis monille muille aivan mahdoton! Nyt osaa arvostaa Suomen akateemista vapautta! (Yksi italialainen tyttö tekee samalla tavalla, että on kandin jälkeen, ennen maisteriopintojen aloittamista täällä, mutta hän maksaa kaikki kurssinsa itse!)

Siinä oli muutama kummastusta herättänyt asia, kelvatkoon tänään… Viime postauksen jälkeen olen lähinnä opiskellut, oleillut vaan ja tehnyt pikkujuttuja. Miulla tuntuu olevan hirveästi vapaa-aikaa, kun ei ole valmennuksia, enkä vissiin aio liikkua säännöllisesti kuin kolmesti viikossa (kahdesti jalkapalloa, ja kerran (ensi tiistaina alkavaa) salibandya, eli saalibändiä!).

Perjantaina olin kuuntelemassa Tarton yliopiston ensimmäisen suomen kielen väitöskirjan väitöstilaisuutta. Se oli mielenkiintoinen! Eilen lauantaina teimme retken noin tuhannen asukkaan Kallaste-nimiseen kylään Peipsi-järjen rannalle. Kylä kaunis ja sympaattinen, ja järvi näytti Itä-Suomen pieniin ja saaristoisiin järviin tottuneesta ihan mereltä.

Lisäksi eilen lauantaina ylitimme myös kahden kaverin kanssa Tarton suunnilleen toisiksi tärkeimmän symbolin, Kaarisillan. (Tärkein symboli on tietysti yliopisto.) Emme siis vain kävelleet siltaa pitkin joen yli, vaan kiipesimme sillan kaaren päältä. Silta on korkeimmalta kohdaltaan kahdeksan metriä korkea ja kaari leveydeltään miun arvion mukaan vähän yli metrin. Jo heti orientaatioviikolla meille kerrottiin, että kaikkien Tartossa opiskelevien ”pitäs” ylittää silta, joten nyt oli sopiva aika sille! Oli jännää! (Kuva sillasta on blogin ”kansikuvana”.)

Tässä vielä näkymä pimeälle kaarisillalle.

Opiskelu on alkanut!

Onpas siitä pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. On ollut aika kiireistä ja tänään on pitkästä aikaa sellainen päivä, että olen ollut lähes koko päivän asunnolla. Viimeksi lupailin, että kertoisin oudoista asioista. Se jääköön seuraavaan kertaan sillä nyt on luvassa kertomus siitä, mitä olen puuhaillut.

Nyt kurssit ovat lähteneet kunnolla käyntiin ja sain kuin sainkin tehtyä valinnat. Edellisessä tekstissäni valittelin, etten osaa päättää, otanko englannin vai venäjän. Pian tekstin kirjoittamisen jälkeen aloin ajatella, etten tahdo kumpaakaan, sillä venäjä oli niin huonoon aikaan ja englannin molempien kurssien opettaja oli sama, ei niin mukava yksilö. Sitten selvisi myös, että unkarin kurssin onkin vain 6 op, joten minun olisi periaatteessa ollut otettava sekä englanti että venäjä enkä enää halunnut kumpaakaan. Tutkiskelin sitten ahkerasti kurssitarjontaa ja löysin kohtuullisen mielenkiintoisen oloisen kirjallisuuden kurssin, jonka voin käyttää kirjallisuuden aineopintoihin kotiyliopistossani. Lisäksi päätin käydä molemmat viron kurssit: alemman oppiakseni tuottamaan kieltä ja ylemmän saadakseni haasteita ymmärtämiseen.

Kurssivalintani ovat siis:

– Estonian in multilingual Baltic-Sea Europe: kahden luennon perusteella ihanan mielenkiintoinen sosiolingvistiikan kurssi <3

– Hungarian Intensive Course on the Basis of English for Beginners: hihii! Tanulok magyarul! Opettaja on todella mukava ja kurssi on todellakin intensiivinen – neljä kertaa viikossa.

– Estonian for Beginners II, For International Students, Level A1.2 > A2.1: alempi viron kursseista. Tämäkin on sisältänyt tähän mennessä haasteita, mutta tulee tuskin olemaan kovin raskas.

– A Pre-Intermediate Course in Estonian, Level A2.1 > A2.2: vaikeampi viron kursseista – olen tähän mennessä pysynyt kuitenkin oikein hyvin mukana.

– Introduction to Narrative Studies: kahden luennon perusteella yllättävän mielenkiintoinen kirjallisuuden kurssi (minä kun en oikein välittäisi opiskella kirjallisuutta…)

Kaikki viisi kurssia ovat 6 op, joten opiskeltavaa tulee olemaan yhteensä 30 opintopisteen edestä. Lisäksi suorittelen täällä ehkä ainakin osan S2-harjoittelusta (suomi vieraana kielenä), ja olenkin jo ollut kahdella oppitunnilla seuraamassa. Toisella jouduin toisen suomalaisen kanssa jopa pitämään ensimmäisen puolituntisen, sillä oikealla opettajalla oli jokin tapaaminen. (Älkää kysykö, miten meni…)

Siinäpä oli sitten opiskeluasiaa. Luennot käynnistyivät kunnolla viime viikolla, mutta sitä edeltävällä viikollakin oli joidenkin kurssien ensimmäisiä luentoja. Tällä hetkellä olen siis todella tyytyväinen kurssivalintoihini – kivaa opiskella!

Mites sitten vapaa-aika? Kohokohdat viime blogitekstin jälkeen olivat ehkä viikonloput (yllätys yllätys). 5.–7.9.-viikonlopun lähinnä lepäilin ja tutustuin kaupunkiin. Kuten edellisessä tekstissäni epäilin, myös yökerhoon piti taas lähteä. Perjantai-iltana Club Illusionissa oli vaihtareiden tervetuliasbileet, joissa piipahdimme kämppisteni kanssa. Hauskaa tuossa klubissa on se, että se on vanha elokuvateatteri, josta on tehty nykyaikainen yökerho – kandiaineistoni haastatteluissa paikasta puhuttiin vielä elokuvateatterina! Illutsiooni! (Kandiaineistossani oli haastatteluja virolaisilta suomen kielen opiskelijoilta, ja haastatteluissa he kertovat sitä sun tätä elämästään. Haastattelut oli tehnyt professorimme vuonna 2000.)

Sunnuntaina kävimme kämppisteni kanssa myös Tartu Seiklusparkissa. Olipas jännittävää kiipeillä puissa :’D

Viime viikon  olin vähän flunssainen, joten en mennyt edes pelaamaan jalkapalloa. Viikosta ei oikeastaan ole muuta kerrottavaa kuin se että onnistuin hävittämään pankkikorttini maanantaina. Juhuu! Nostin rahaa ja kaavoihin kangistuneena en ajatellut, mitä tein, vaan otettuani rahat ja kuitin kävelin pois. Virossapa automaatti ei ollutkaan työntänyt korttia ulos ensimmäisenä, vaan se olisi pitänyt pyytää lopuksi. Onneksi huomasin kortin puuttumisen nopeasti, sillä menin kauppaan nostettuani rahaa ja kun kortti puuttui, tajusin etten ollut ottanut sitä missään vaiheessa pois automaatista. Juoksin automaatille, mutta ei kortti siellä enää ollut. Soitin paniikissa sulkupalveluun ja kortti suljettiin – eikä sitä ollut ehditty käyttää. Nyt sitten odottelen uutta, ja käteistä on jäljellä 44 senttiä. Jeah. Yritän selvitä pyytämättä keneltäkään lainaa (tai no pyysin jo kaksi euroa pyykkiin), sillä tällä hetkellä miulla on aika paljon ruokaa. Kortin pitäisi tulla ihan tässä pian.

Parannuin viikon pienestä flunssasta kuitenkin sopivasti viikonlopuksi, jolloin lähdimme Tallinnaan neljän saksalaisen ja yhden turkkilaisen kaverin kanssa. Viikonloppu oli mukava kaverusviikonloppu. Kiertelimme lähinnä vanhassa kaupungissa ja asuimme ihan sataman lähellä olevassa vuokrahuoneistossa. Asunto oli todella moderni ja siisti, minkä lisäksi vielä melko halpa: 25 euroa per henkilö kahdesta yöstä. Parasta asunnossa oli kuitenkin SAUNA! Ah, en ollutkaan tajunnut kaipaavani saunaa niin kovasti, mutta löylyssä istuessa ja kiukaan ritinää ja poksahtelua kuunnellessa tuli niin kotoinen olo <3 Sain saunoa kunnolla kahtena peräkkäisenä iltana!

Tämä viikko alkoi kahdella pitkällä päivällä: maanantaina olin yliopistolla 8.30:stä iltakuuteen. Luentoja minulla ei ollut kuin kolme, mutta kaksi kahden tunnin taukoa ahkeroin viikonlopun reissaamisen takia tekemättä jääneiden viron tehtävien parissa. Illalla kävin sitten vielä pelaamassa jalkapalloa ensimäistä kertaa yliopiston naisten joukkueen treeneissä – opin siellä toivottavasti pelaamisen lisäksi vielä viroakin. Oujee!

Eilen tiistaina luentoja oli vain 10–18, mutta suoraan luennon jälkeen näin ns. local buddyani. ESN (vaihtareiden järjestö) järjesti kaikille halukkaille vaihtareille ”paikallisen kamun”. Meidän piti lähettää lomake, johon täytimme kiinnostuksenkohteitamme ja jotkut järjestöaktiivit sitten järjestivät meidät pareiksi kansainvälistä kamua hakeneille ”paikallisille”. Nooooh. Miun ”paikallinen” kamu on todellakin ”paikallinen”, sillä hän on ukrainalainen, joka opiskelee kolmatta vuotta Tartossa ja on miun alemmalla viron kurssilla. Huoh, luulin että tutustuisin vihdoinkin johonkin virolaiseen ja pääsisin puhumaan viroa ja tutustumaan virolaiseen kulttuuriin. Ei siinä mitään, kamu on kiva, vaikkei mitään sielunyhteyttä syntynyt (vaikka olimme vissiin molemmat klikanneet lomakkeeseen, että pidämme jalkapallosta yms :D).

Tänään miulla oli yksi luento aamulla klo 8.30 ja sen jälkeen olenkin ollut melkein koko ajan asunnolla, löhöillyt ja opiskellut. Tein jopa maailman monipuolisimman esitelmän Suomesta unkariksi. Voitte vain kuvitella miten paljon puolentoista viikon unkarin opintojen jälkeen osaa kirjoittaa…

Siinäpä vähän kaikenlaista tällä kertaa. Elu on ilus!

Orientoitumista ja kurssien pähkäilyä

Tässä tunnelmia lauantailta (30.8.):

Olen siis ollut täällä nyt vähän reilut viisi vuorokautta. Aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Suomessa olosta on ikuisuus. Kuten aiemmassa tekstissäni selitin, maanantai kului matkustaessa ja tiistai ostaessa kaikenlaisia kodintavaroita. Keskiviikosta perjantaihin olinkin sitten orientaatiokurssilla yliopistolla.

Huhhuh, en ole ikinä eläessäni tutustunut näin lyhyessä ajassa näin moniin ihmisiin. Koko ajan ympärillä on joku kaverin kaveri ja kaikki ovat ympäri maailmaa. Yleensä nimet unohtuvat heti kättelyn jälkeen, mutta kotimaan saattaa muistaa hetken. Suurin enemmistö on täällä saksalaisia. Heistä se on ärsyttävää, mutta miusta on kiva päästä välillä puhumaan ja kuulemaan saksaa!

Tulipa taas yökerhoiltua vähälle aikaa – tai ainakin siltä tuntuu, vaikka vissiin sitä pitänee joku päivä taas. Sekä keskiviikkona ja perjantaina täällä oli opiskelijapartyt, joihin melkein kaikki osallistuivat. Eilen illalla pubikierroksen jälkeen Club Atlantiksessa oikeasti ihan liian kovalla pauhanneen musiikin tahdissa hytkyessä mietin, että voi elämä, tämä on sitä ”hauskaa”, jota nuorena pitää kokea… Noh, ainakin pubikierroksella tutustui joukkoon mukavia vaihtareita, eli ilta oli kyllä onnistunut :)

Tänään päivällä siivosin, ai että se oli vaikeaa saada kesän tyhjillään olleen asunnon pölyt pois pelkällä huonolla mopilla. Imuria tuli kyllä kova ikävä! Sitten myöhemmin pääsin pelaamaan jalkapalloa :P Pelaaminen oli ihan kivaa, mutta olin ainut tyttö, joten taso oli vähän liian korkea, mutta pääsipähän ainakin juoksemaan.

2.9.2014 22.26

Siinä oli ajatuksia lauantailta. Kuten tekstin töksähtelevyydestä voi päätellä, ei ollut oikein kirjoitusolo, joten jätin tekstin kesken. Nyt en jaksa muokata sitä, joten kestäkää, rakkaat lukijani, jos teitä edes on!

Tänään on siis ensimmäisen virallisen opiskeluviikon tiistai. Itse asiassa miulla oli jopa ensimmäinen luento tänään, mutta siitä lisää tuonnempana. Viime viikon siis vietin osallistumalla orientaatiokurssille ja tutustumalla uusiin ihmisiin. Lauantaina lähinnä hengailin asunnolla ja illalla pääsin pelaamaan futista. Sunnuntaina pääsin vihdoin tutustumaan kunnolla Tarttoon – ja kävinkin kävelyllä Toomemäellä sekä piknikillä Emajõen rannassa! Miusta on hassua vieläkin kun on kunnolla vapaa-aikaa – ihan vaan päiviä, jolloin voi tehdä mitä vaan! Ah!

Eilen maanantaina tutustuin myös kaupunkiin kämppikseni Annan kanssa ja illalla yliopistolla oli rehtorin tervetuliaispuhe vaihtareille. Tilaisuus olikin vähän hienompi, kuin oletimme, ei mitään puheita ja istuskelua luentosalissa, vaan tapahtuma oli isossa juhlasalissa tervetuliaismaljoineen ja tarjoiluineen ja puheet olivat lyhyitä ja hyviä. Vau! Kämppikseni laittoivatkin muutamia kuvia tapahtumasta Facebookiin. 

Tänään kävimme kämppisteni Annan ja Dārtan kanssa yliopiston kielikeskuksen tutustumispäivässä. Ai että, mie tahon opiskella kaikkia maailman kieliä! Yhyy, oispa aikaa, niin ottaisin venäjää ja saksaa ja viroa ja englantia ja ja ja… Tällä hetkellä lukujärjestykseni näyttää siltä, että otan unkarin alkeiskurssin (12 op), viron jatkokurssin (6 op), englannin kurssin (6 op) ja kurssin nimeltä ”Estonian in multilingual Baltic-Sea Europe: language contacts and linguistic landscapes” (6 op). Olen myös ilmoittautunut venäjän kurssille, mutta se taitaisi olla liikaa. Tosin en tiedä, kannattaisiko jättää venäjä vai englanti ääää! Ja kannattaako osallistua viron kakkos- vai kolmoskurssille? Kakkonen on todella huonoon aikaan, joten haluaisin ottaa kolmosen. Tänään kielikeskuksen infossa miulle sanottiin kuitenkin, että koska en näemmä ”tahdo” puhua yhtään viroa, minun kannattaisi ottaa kakkoskurssi. (Olin vähän pahoillani sen naisen asenteesta – kylläpäs tahdon :( ) Vaikka tottahan se on, etten puhu vielä juuri ollenkaan, mutta uskon oppivani nopeasti, koska muun kuin itämerensuomalaisen kielen puhujiin nähden olen paremmassa asemassa. Ja haluan todella yrittää! Nooh, kokeilen sekä kolmosta että kakkosta ja toivottavasti selviän kolmosesta!

Venäjää olisi kiva opiskella, mutta koska englanti ja venäjä joutuvat kilpailemaan siitä, kumman otan, englanti taitaa voittaa. Ei siksi, että pitäisin siitä erityisesti enemmän, vaan siksi venäjän tunnit ovat kahdesti viikossa klo 18.15–19.45. Siis melkein yöllä! Hyhhyh! Ennen luulin, että 16–18-luennot olisivat kamalia ja myöhäisiä, mutta…

Tänään olin ensimmäisellä luennollani, joka oli nimeltään ”English for Upper-Intermediate Learners, Level B2 (50% web-based)”. Ensimmäinen mielikuva opettajasta oli kamala. Seisoskelin ennen luennon alkua oven takana juttelemassa kämppikselleni, joka ei ollut tulossa luennolle. Opettaja tuli ulos ja kysyi olenko osallistumassa kurssille. Vastasin jotain, että kyllä ja onhan se oikea kurssi ja eihän se ala kuin vasta vartin yli. En muista mitä opettaja vastasi siihen, hänellä oli kuitenkin hyvin tivaava ote, joten kysyin vielä etteihän naurumme oven takana ollut häirinnyt, johon hän vain vastasi suunnilleen että ”kunhan kysyin oletteko tulossa” ja käveli käytävää pitkin johonkin huoneeseen ja takaisin todella vihaisen oloisena. Eipä ollut kovin iloinen fiilis, kun astuin luokkaan. Opettaja olikin aikamoinen persoona, ja ei nyt ehkä ihan parhaalla tavalla. Luento toi mieleen ikäviä muistoja koulun englannin tunneilta – en ole ikinä pitänt englannin tuntien tunnelmasta. Onneksi tämä tämän päivän kurssi on vain varakurssi, jos joudun ottamaan helpomman viron (muussa tapauksessa otan toisen enkun). Ehkä toinen kurssi on kivempi. Olin jotenkin luullut, että voisin nauttia englanninkin opiskelusta…

Kurssivalinnat ovat siis vielä ihan sekaisin. Täällä on onneksi sellainen systeemi, että voin rekisteröityä monille kursseille ja kokeilla niitä kahden viikon ajan ja sitten vasta päättää, käynkö ne vai en. Pitäkää peukkuja, että voin selvitä viron kolmoskurssista, jotta lukujärjestykseeni ei tule niin paljon päällekkäisyyksiä!

Huoh, tulipas negatiivista tekstiä kurssivalinnoista! Oikeasti olen kyllä todella innoissani siitä, että kurssit kohta alkavat, ärsyttää vain kun ne ovat päällekkäin tai yöllä :D Mutta jos viron kolmoskurssi ei ole ihan mahdoton, kurssit kyllä sopivat lukujärjestykseen!

Tänään olin taas pelaamassa jalkapalloa. Olin jälleen ainut tyttö ja taso oli aika kova. Jostain syystä se oli kuitenkin kivempaa kuin viimeksi – pystyin osallistumaan paremmin, jee! Muutenkin on ollut kivaa vapaa-ajalla. Kämppikset ovat kivoja ja olemme jopa viettäneet aika paljon aikaa yhdessä aiemmin mainittujen Annan ja Dārtan kanssa. Lisäksi olen viettänyt aikaa monien eri ihmisten kanssa. :)

Olikohan siinä kaikki tällä kertaa? Seuraavalla kerralla aion kirjoittaa oudoista asioista, joihin olen täällä törmännyt. Saatte kuulla ainakin tiskaamisesta. (Toivottavasti keksin jotain muutakin siihen mennessä :D)  

Kuvassa istun Annan tekemässä kampauksessa rehtorin tervetuliaistilaisuudessa.

Tartossa!

10.04

Huhhuh, täällä sitä ollaan, opiskelijakolossissa nimeltä Raatuse 22. Kello on kymmenen aamulla ja mutustan tässä samalla aamupalaa, jonka kävin juuri ostamassa supermarketista. Miulla ei vielä ole minkäänlaista internetyhteyttä, joten naputtelen tätä Wordiin (jonka Itä-Suomen yliopisto ystävällisesti tarjosi!) ja saa nähdä milloin pääsen julkaisemaan.

Eilinen matka sujui lähes hyvin :D Nukuin junassa Kiteeltä Imatralle todella hyvin ja loppumatkakin sujui rattoisasti ristikoiden ja superkalliin junakahvin äärellä. Juna sattui sitten olemaan kymmenen minuuttia myöhässä ja lyhyt vaihtoaika ennen laivaa meinasi aiheuttaa paniikin. Onneksi selvisin kohtalaisen helposti ratikkaan ja sillä satamaan. Vähän sen ratikan saamisessa oli ongelmia, kun asettauduin ensin väärälle ylioppilastalon pysäkille – niitä oli monta eri kaduilla, ja tietenkin sitten juostuani pysäkille ratikan perässä yritin päästä korkeaan vaunuun ja eipä vaan matkalaukku meinannut nousta niin korkealle, mutta onneksi ystävällisiä herrasmiehiä on olemassa.

Laivassa aika sujui rattoisasti ja söin jopa mielestäni melko edullisen kahdeksan euron salaatin, joka oli todella ruokaisa ja maukas – olisin luullut sen maksavan Viking Linen hinnoilla vähintään 12 euroa. Tallinnassa ratikkaan pääsy tuotti taas ongelmia, kun nousin ensin vaunuun kysyäkseni meneehän tämä oikeaan suuntaan (numero oli oikea mutten tiennyt kummalta puolen tietä lähteä.) Matkalaukkuni oli kadulla ja ovet lähtivät sulkeutumaan ja jouduin taistelemaan itseni niiden lävitse takaisin kadulle laukun luo. En ollut edes saanut vastausta kysymykseeni, joten päätin jäädä odottelemaan seuraavaa, mutta kuski huitoi paikaltaan, että tule nyt sisään, niin pakkohan sitä oli ja onneksi suunta oli oikea. Tallinnan ratikassa ei edes ollut matalia kohtia, joten tällä kertaa tallinnalainen herrasmies nosti laukkuni kyytiin.

Pääsin kuin pääsinkin sitten bussiasemalle ja sieltä bussiin kohti Tarttoa. Bussi oli – kuten olin kuullut – todella moderni ja mukava. Jokaisella matkustajalla oli jopa pieni telkkari nenän edessä, ja katsoinkin omastani elokuvan Mr. Morgan’s last love. Pääsin samalla testaamaan vironarvailutaitojani, kun osa elokuvasta oli ranskaksi ja osa englanniksi. Ranskankieliset pätkät jouduin siis ymmärtämään virolaisten tekstitysten avulla. Elokuva oli melko viihdyttävä!

Noustuani bussista Tartossa kysäisin kahdelta vaihtarin näköiseltä pojalta, ovatko he vaihtareita ja menossa samaan suuntaan, ja kappas toinen olikin paikallinen, joten sain autokyydin asunnolle! Kilometri kaatosateessa vältetty! Sen lisäksi lähdimme pian asunnolle tulon jälkeen käväisemään Jyskissä ostamassa petivaatteita, koska niitä ei asunnossa ollut. Ilta menikin sitten laukkujen purkamisen jälkeen tutustuessa talon muihin vaihtareihin.

13.35

Omnom, nyt on nuudelit tulossa, vesi kiehuu kohta… Käytiin tuossa huonekaverin (joka on georgialainen ja vaikuttaa mukavalta, mutten yleensä ymmärrä, mitä se sanoo :S) ja hänen kaverinsa ja kaverin huonekaverin kanssa hoitamassa vuokrasopimukset ja shoppailemassa ruokaa ja kodintarvikkeita. Nyt miulla on espressopannu (19,90 e. Made in Italy. Luulin että niistä pitää maksaa ainakin kolmekymppiä!), muki ja pieni pyyhe. Kohta lähdetään uudestaan kaupungille, jos sieltä löytyisi lautasia ja kattiloita.

Tartto vaikuttaa mukavalta, mutta olen vähän yllättynyt siitä, miten paljon täällä on kaikkea suomalaista. Fazeria ja muita on joka paikassa. Jopa liikennevalot ovat välillä samanlaisia – ainakin napit joita painaa. Viro osoittautui myös lähikaupan perustella muovipussileipämaaksi – nyyh. (Ehkä löydän jostain hyvääkin leipää vielä.) Mutta kaikista pahin oli, kun Kaubamajassa tuli vastaan nainen, joka söi Fazerin rukiista porkkanapiirakkaa. Karjalanpiirakkaa Tartossa! No, se olikin just niitä kaupan valmistiskin tuotteita. Tyhmä globalisaatio! On täällä onneksi myös virolaisia asioita, mutta suomalaisten asioiden paljous yllättää. Lisäksi täällä on oudosti joskus vaan suomenkieliset tekstit tuotteissa, esimerkiksi yhdessä talouspaperissa, joka oli jonkun muun merkkistä, mutta jossa luki myös Lotus, oli melkein kaikki tekstit vaan suomeksi! Viroksi, latviaksi ja liettuaksi luki vain pienellä. Hassuahan siinä oli se, että jos sitä oikeasti myytäisiin Suomessa, siinä pitäisin olla tekstit myös ruotsiksi, eikö niin?

Asunto ainakin on ihan erilainen kuin Suomessa. Omalla tavallaan tämä asuntola on kyllä ihan kamala, mutta toisaalta ihan kokemisen arvoinen asumismuoto. Kauhistelin joskus Ellin kämppien karuutta, mutta… Tämä on 2000-luvulla rakennettu talo, mutta kaikki on yllättävän ränsistynyttä ja rikki ja vähän likaista. Mutta eipä sillä, kyllä tässä 94,50 eurolla kuussa ihan mielellään asustaa. Suomessa vaaditaan vaan liian hyvää kun ollaan valmiita maksamaan 495 euroa yksiöstä Joensuussa tai 480 e huoneesta Helsingissä. Mikäs siinä on maksaessa kun valtio maksaa tukea, eikä opiskelu maksa mitään. Eilen juuri juttelin saksalaisen Hollannissa opiskelevan tytön kanssa, jolle valtio ei maksa mitään, ja jos hän ei saa suoritettua opintoja tavallista tahtia, noin 1500 euron lukukausimaksu muuttuu ylimeneville lukukausille noin 4000 euroksi. Ei käy kateeksi kyllä…

Nomnom, nyt on herkkunuudelit syöty ja 2 min päästä pitääkin olla lähdössä lisäshoppailulle. Heh, tuttu tunne…

17.45

Kotona jälleen, eikä internetyhteyttä. Ääk! Tällä kertaa vesi kiehuu spagettia varten ja nyt ihan ikiomassa kattilassa! Kauppareissulla löytyi myös matala ja syvä lautanen (vissiin aion selvitä yksillä), kauha, kaksi haarukkaa ja kolme pientä lusikkaa. Veitsen jos jostain vielä löytäisi ja ehkä ison lusikan…

Ja muovipussileivästä: kyllä täällä taitaakin olla hyviä leipiä paremmin tarjolla kuin Joensuussa. Jee!

Nyt en jaksa enää kirjoittaa, menen tekemään ristikoita! (huomautus 20.19: en tehnyt yhtään ristikoita vaan juttelin kämppiksille.)

20.16

Hehee, siinä se sitten oli – ensimmäinen blogimerkintäni sitten ala-asteen Space-villityksen. (Muistattehan sen blogin, joka tuli mesen mukana?). Sain vihdoin internetyhteyden ja facebookkauksen ohella viimeistelin tämän tekstin, sitten suihkuun ja nukkumaan. Huomenna alkaa orientaatiokurssi yliopistolla.

P.S. Täällä sataa melkein koko ajan… Ohessa taideotos asunnosta.