Muutamia huomioita

Hellurei taas! Lupailin, että kirjoittelisin oudoista asioista, mutta nyt kun aloittelen kirjoittamista, ne asiat eivät enää tunnu niin oudoilta, mutta yritetään:

– Heti aluksi täällä ollessani kummastelin tiskaamisen erilaisuutta, sillä kämppikseni oli ostanut meille kaikille yhteiseksi tiskausvälineeksi pesusienen eikä tiskiharjaa. Kun sitten kyselin asiasta, selvisi, ettei kukaan muu tiskaa harjalla vaan sienellä! Jopa virolaiset käyttävät pesusientä. Tiskaisivatkohan edes ruotsalaiset kuten me? Arvioni sienestä on, että se on huomattavasti kätevämpi kuin harja, kun kyseessä on pieni määrä tiskiä, sillä sieni varastoi hyvin pesuainetta. Kun taas tiskiä on enemmän (ja on kunnon tiskivesi), kaipaan harjaa, jolloin ei tarvitsisi liottaa kättä koko ajan pesuaineessa.

– Suomessa on melko harvinaista, että luennot kestävät klo 18 asti. Tai ei se niin kummallista ole, mutta huomattavasti harvinaisempaa kuin täällä. Täällä minulla on kolmesti viikossa luentoja kuuteen ja meinasi olla neljäskin, mutta peruin kurssin. Lisäksi venäjä olisi ollut kahdesti viikossa kahdeksaan. Hyhhyh!

– Opiskelijaliikunta on hirmu kallista. Kortti yliopiston ”Spordiklubille” maksaa muistaakseni 35 euroa kuussa, ja sekin on joko kuntosalista ja jumpista TAI yhdestä palloilulajista. Jalkapallo ei onneksi ole kuin 16 euroa kuussa. Joensuuhun kaavaillaan yliopistoliikuntaan maksua ja se olisi vissiin noin kolme kymppiä lukukaudessa!

– Tapakulttuuri on kyllä erilainen eri maissa. Virolaista kulttuuria en ikävä kyllä ole oikein päässyt seuraamaan, sillä vaihtarit ovat aika paljon keskenään ja ymmärrettävistä syistä virolaiset eivät hirveästi halua tehdä tuttavuutta remuavan ulkomaalaisjoukon kanssa. Minäkään en ole osannut tutustua paikallisiin, vaikka ns. ”ESN-kupla” ärsyttääkin. Mutta siis siitä tapakulttuurista: olen keskustellut muun muassa itänaapuristamme kotoisin olevan kämppikseni kanssa, ja hänelle on aika kamalaa kun miehet eivät esimerkiksi ostele hänelle kukkia tai auo ovia. Hah! Hän syyttää asiasta, meitä eurooppalaisia naisia, kun en emme osaa vaatia sellaista kohtelua. Lisäksi kun tapasin sitä edellisessä tekstissä mainitsemaani ”paikallista” kamua, avasin hänelle oven, kun lähdimme kahvilasta. Poikaparka hämmentyi kovasti, pysähtyi hetkeksi ja jatkoi matkaa köhien ”ööh, kiitos”. Vissiin miun tyttönä ei ois pitänyt avata ovea, vaan odottaa kiltisti, että hän sen minulle avaisi…

– Itänaupurikämppiksen erikoissii tapoja voisin ruottii enemmännii mutten kehtoo ku hiä suattaa lukkee tätä kuukle-kiäntäjällä ja loukkaantuu vaikken pahalla tarkottaskaa :) Tai yhen kirjoitan. Aluks miusta tuntui että hän oli keskustellessamme yleensä n. 10 senttiä liian lähellä ja teki aina mieli ottaa askel taakse päin. Lisäksi hän saattaa ottaa miut käsikynkkään, kun kävelemme kadulla. Alkuun se tuntui todella epäluonnolliselta ja kummalta, mutta se on vissiin tyttökaverusten tapa hänen maassaan. Ja mikäpäs siinä, hauskaahan se on, kun olen nyt toipunut alkujärkytyksestä :D

– Suomessa yliopistosysteemi on hirmu vapaa verrattuna siihen, mitä monet ovat kertoneet omista maistaan. Muilla opetusohjelma on yleensä kaikille sama ja opintojen tahdissa pysyminen on tärkeää. Jos ei saa jotain kurssia suoritettua silloin, kun pitäisi, pitää yleensä maksaa jotain – joko siitä kurssista tai kaikista jäljellä olevista opinnoista. Myös arvosanoilla on muille paljon enemmän väliä kuin suomalaisille. Tuntuu (vielä enemmän kuin ennen), että suomalainen yliopisto on kyllä aikamoinen leikkikoulu. Kunhan ykkösellä läpi pääsee niin ok :S Lisäksi muissa maissa opinto-oikeus on yleensä vain kandidaatin opintoihin – maisterioikeutta pitää hakea erikseen ja kaikki eivät sitä saa. Tilanne, joka minulla on, että haahuilen jossain kandi- ja maisteriopintojen välillä ja olen ulkomailla opiskelemassa mielenkiintoisia kursseja olisi siis monille muille aivan mahdoton! Nyt osaa arvostaa Suomen akateemista vapautta! (Yksi italialainen tyttö tekee samalla tavalla, että on kandin jälkeen, ennen maisteriopintojen aloittamista täällä, mutta hän maksaa kaikki kurssinsa itse!)

Siinä oli muutama kummastusta herättänyt asia, kelvatkoon tänään… Viime postauksen jälkeen olen lähinnä opiskellut, oleillut vaan ja tehnyt pikkujuttuja. Miulla tuntuu olevan hirveästi vapaa-aikaa, kun ei ole valmennuksia, enkä vissiin aio liikkua säännöllisesti kuin kolmesti viikossa (kahdesti jalkapalloa, ja kerran (ensi tiistaina alkavaa) salibandya, eli saalibändiä!).

Perjantaina olin kuuntelemassa Tarton yliopiston ensimmäisen suomen kielen väitöskirjan väitöstilaisuutta. Se oli mielenkiintoinen! Eilen lauantaina teimme retken noin tuhannen asukkaan Kallaste-nimiseen kylään Peipsi-järjen rannalle. Kylä kaunis ja sympaattinen, ja järvi näytti Itä-Suomen pieniin ja saaristoisiin järviin tottuneesta ihan mereltä.

Lisäksi eilen lauantaina ylitimme myös kahden kaverin kanssa Tarton suunnilleen toisiksi tärkeimmän symbolin, Kaarisillan. (Tärkein symboli on tietysti yliopisto.) Emme siis vain kävelleet siltaa pitkin joen yli, vaan kiipesimme sillan kaaren päältä. Silta on korkeimmalta kohdaltaan kahdeksan metriä korkea ja kaari leveydeltään miun arvion mukaan vähän yli metrin. Jo heti orientaatioviikolla meille kerrottiin, että kaikkien Tartossa opiskelevien ”pitäs” ylittää silta, joten nyt oli sopiva aika sille! Oli jännää! (Kuva sillasta on blogin ”kansikuvana”.)

Tässä vielä näkymä pimeälle kaarisillalle.

Opiskelu on alkanut!

Onpas siitä pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. On ollut aika kiireistä ja tänään on pitkästä aikaa sellainen päivä, että olen ollut lähes koko päivän asunnolla. Viimeksi lupailin, että kertoisin oudoista asioista. Se jääköön seuraavaan kertaan sillä nyt on luvassa kertomus siitä, mitä olen puuhaillut.

Nyt kurssit ovat lähteneet kunnolla käyntiin ja sain kuin sainkin tehtyä valinnat. Edellisessä tekstissäni valittelin, etten osaa päättää, otanko englannin vai venäjän. Pian tekstin kirjoittamisen jälkeen aloin ajatella, etten tahdo kumpaakaan, sillä venäjä oli niin huonoon aikaan ja englannin molempien kurssien opettaja oli sama, ei niin mukava yksilö. Sitten selvisi myös, että unkarin kurssin onkin vain 6 op, joten minun olisi periaatteessa ollut otettava sekä englanti että venäjä enkä enää halunnut kumpaakaan. Tutkiskelin sitten ahkerasti kurssitarjontaa ja löysin kohtuullisen mielenkiintoisen oloisen kirjallisuuden kurssin, jonka voin käyttää kirjallisuuden aineopintoihin kotiyliopistossani. Lisäksi päätin käydä molemmat viron kurssit: alemman oppiakseni tuottamaan kieltä ja ylemmän saadakseni haasteita ymmärtämiseen.

Kurssivalintani ovat siis:

– Estonian in multilingual Baltic-Sea Europe: kahden luennon perusteella ihanan mielenkiintoinen sosiolingvistiikan kurssi <3

– Hungarian Intensive Course on the Basis of English for Beginners: hihii! Tanulok magyarul! Opettaja on todella mukava ja kurssi on todellakin intensiivinen – neljä kertaa viikossa.

– Estonian for Beginners II, For International Students, Level A1.2 > A2.1: alempi viron kursseista. Tämäkin on sisältänyt tähän mennessä haasteita, mutta tulee tuskin olemaan kovin raskas.

– A Pre-Intermediate Course in Estonian, Level A2.1 > A2.2: vaikeampi viron kursseista – olen tähän mennessä pysynyt kuitenkin oikein hyvin mukana.

– Introduction to Narrative Studies: kahden luennon perusteella yllättävän mielenkiintoinen kirjallisuuden kurssi (minä kun en oikein välittäisi opiskella kirjallisuutta…)

Kaikki viisi kurssia ovat 6 op, joten opiskeltavaa tulee olemaan yhteensä 30 opintopisteen edestä. Lisäksi suorittelen täällä ehkä ainakin osan S2-harjoittelusta (suomi vieraana kielenä), ja olenkin jo ollut kahdella oppitunnilla seuraamassa. Toisella jouduin toisen suomalaisen kanssa jopa pitämään ensimmäisen puolituntisen, sillä oikealla opettajalla oli jokin tapaaminen. (Älkää kysykö, miten meni…)

Siinäpä oli sitten opiskeluasiaa. Luennot käynnistyivät kunnolla viime viikolla, mutta sitä edeltävällä viikollakin oli joidenkin kurssien ensimmäisiä luentoja. Tällä hetkellä olen siis todella tyytyväinen kurssivalintoihini – kivaa opiskella!

Mites sitten vapaa-aika? Kohokohdat viime blogitekstin jälkeen olivat ehkä viikonloput (yllätys yllätys). 5.–7.9.-viikonlopun lähinnä lepäilin ja tutustuin kaupunkiin. Kuten edellisessä tekstissäni epäilin, myös yökerhoon piti taas lähteä. Perjantai-iltana Club Illusionissa oli vaihtareiden tervetuliasbileet, joissa piipahdimme kämppisteni kanssa. Hauskaa tuossa klubissa on se, että se on vanha elokuvateatteri, josta on tehty nykyaikainen yökerho – kandiaineistoni haastatteluissa paikasta puhuttiin vielä elokuvateatterina! Illutsiooni! (Kandiaineistossani oli haastatteluja virolaisilta suomen kielen opiskelijoilta, ja haastatteluissa he kertovat sitä sun tätä elämästään. Haastattelut oli tehnyt professorimme vuonna 2000.)

Sunnuntaina kävimme kämppisteni kanssa myös Tartu Seiklusparkissa. Olipas jännittävää kiipeillä puissa :’D

Viime viikon  olin vähän flunssainen, joten en mennyt edes pelaamaan jalkapalloa. Viikosta ei oikeastaan ole muuta kerrottavaa kuin se että onnistuin hävittämään pankkikorttini maanantaina. Juhuu! Nostin rahaa ja kaavoihin kangistuneena en ajatellut, mitä tein, vaan otettuani rahat ja kuitin kävelin pois. Virossapa automaatti ei ollutkaan työntänyt korttia ulos ensimmäisenä, vaan se olisi pitänyt pyytää lopuksi. Onneksi huomasin kortin puuttumisen nopeasti, sillä menin kauppaan nostettuani rahaa ja kun kortti puuttui, tajusin etten ollut ottanut sitä missään vaiheessa pois automaatista. Juoksin automaatille, mutta ei kortti siellä enää ollut. Soitin paniikissa sulkupalveluun ja kortti suljettiin – eikä sitä ollut ehditty käyttää. Nyt sitten odottelen uutta, ja käteistä on jäljellä 44 senttiä. Jeah. Yritän selvitä pyytämättä keneltäkään lainaa (tai no pyysin jo kaksi euroa pyykkiin), sillä tällä hetkellä miulla on aika paljon ruokaa. Kortin pitäisi tulla ihan tässä pian.

Parannuin viikon pienestä flunssasta kuitenkin sopivasti viikonlopuksi, jolloin lähdimme Tallinnaan neljän saksalaisen ja yhden turkkilaisen kaverin kanssa. Viikonloppu oli mukava kaverusviikonloppu. Kiertelimme lähinnä vanhassa kaupungissa ja asuimme ihan sataman lähellä olevassa vuokrahuoneistossa. Asunto oli todella moderni ja siisti, minkä lisäksi vielä melko halpa: 25 euroa per henkilö kahdesta yöstä. Parasta asunnossa oli kuitenkin SAUNA! Ah, en ollutkaan tajunnut kaipaavani saunaa niin kovasti, mutta löylyssä istuessa ja kiukaan ritinää ja poksahtelua kuunnellessa tuli niin kotoinen olo <3 Sain saunoa kunnolla kahtena peräkkäisenä iltana!

Tämä viikko alkoi kahdella pitkällä päivällä: maanantaina olin yliopistolla 8.30:stä iltakuuteen. Luentoja minulla ei ollut kuin kolme, mutta kaksi kahden tunnin taukoa ahkeroin viikonlopun reissaamisen takia tekemättä jääneiden viron tehtävien parissa. Illalla kävin sitten vielä pelaamassa jalkapalloa ensimäistä kertaa yliopiston naisten joukkueen treeneissä – opin siellä toivottavasti pelaamisen lisäksi vielä viroakin. Oujee!

Eilen tiistaina luentoja oli vain 10–18, mutta suoraan luennon jälkeen näin ns. local buddyani. ESN (vaihtareiden järjestö) järjesti kaikille halukkaille vaihtareille ”paikallisen kamun”. Meidän piti lähettää lomake, johon täytimme kiinnostuksenkohteitamme ja jotkut järjestöaktiivit sitten järjestivät meidät pareiksi kansainvälistä kamua hakeneille ”paikallisille”. Nooooh. Miun ”paikallinen” kamu on todellakin ”paikallinen”, sillä hän on ukrainalainen, joka opiskelee kolmatta vuotta Tartossa ja on miun alemmalla viron kurssilla. Huoh, luulin että tutustuisin vihdoinkin johonkin virolaiseen ja pääsisin puhumaan viroa ja tutustumaan virolaiseen kulttuuriin. Ei siinä mitään, kamu on kiva, vaikkei mitään sielunyhteyttä syntynyt (vaikka olimme vissiin molemmat klikanneet lomakkeeseen, että pidämme jalkapallosta yms :D).

Tänään miulla oli yksi luento aamulla klo 8.30 ja sen jälkeen olenkin ollut melkein koko ajan asunnolla, löhöillyt ja opiskellut. Tein jopa maailman monipuolisimman esitelmän Suomesta unkariksi. Voitte vain kuvitella miten paljon puolentoista viikon unkarin opintojen jälkeen osaa kirjoittaa…

Siinäpä vähän kaikenlaista tällä kertaa. Elu on ilus!

Orientoitumista ja kurssien pähkäilyä

Tässä tunnelmia lauantailta (30.8.):

Olen siis ollut täällä nyt vähän reilut viisi vuorokautta. Aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Suomessa olosta on ikuisuus. Kuten aiemmassa tekstissäni selitin, maanantai kului matkustaessa ja tiistai ostaessa kaikenlaisia kodintavaroita. Keskiviikosta perjantaihin olinkin sitten orientaatiokurssilla yliopistolla.

Huhhuh, en ole ikinä eläessäni tutustunut näin lyhyessä ajassa näin moniin ihmisiin. Koko ajan ympärillä on joku kaverin kaveri ja kaikki ovat ympäri maailmaa. Yleensä nimet unohtuvat heti kättelyn jälkeen, mutta kotimaan saattaa muistaa hetken. Suurin enemmistö on täällä saksalaisia. Heistä se on ärsyttävää, mutta miusta on kiva päästä välillä puhumaan ja kuulemaan saksaa!

Tulipa taas yökerhoiltua vähälle aikaa – tai ainakin siltä tuntuu, vaikka vissiin sitä pitänee joku päivä taas. Sekä keskiviikkona ja perjantaina täällä oli opiskelijapartyt, joihin melkein kaikki osallistuivat. Eilen illalla pubikierroksen jälkeen Club Atlantiksessa oikeasti ihan liian kovalla pauhanneen musiikin tahdissa hytkyessä mietin, että voi elämä, tämä on sitä ”hauskaa”, jota nuorena pitää kokea… Noh, ainakin pubikierroksella tutustui joukkoon mukavia vaihtareita, eli ilta oli kyllä onnistunut :)

Tänään päivällä siivosin, ai että se oli vaikeaa saada kesän tyhjillään olleen asunnon pölyt pois pelkällä huonolla mopilla. Imuria tuli kyllä kova ikävä! Sitten myöhemmin pääsin pelaamaan jalkapalloa :P Pelaaminen oli ihan kivaa, mutta olin ainut tyttö, joten taso oli vähän liian korkea, mutta pääsipähän ainakin juoksemaan.

2.9.2014 22.26

Siinä oli ajatuksia lauantailta. Kuten tekstin töksähtelevyydestä voi päätellä, ei ollut oikein kirjoitusolo, joten jätin tekstin kesken. Nyt en jaksa muokata sitä, joten kestäkää, rakkaat lukijani, jos teitä edes on!

Tänään on siis ensimmäisen virallisen opiskeluviikon tiistai. Itse asiassa miulla oli jopa ensimmäinen luento tänään, mutta siitä lisää tuonnempana. Viime viikon siis vietin osallistumalla orientaatiokurssille ja tutustumalla uusiin ihmisiin. Lauantaina lähinnä hengailin asunnolla ja illalla pääsin pelaamaan futista. Sunnuntaina pääsin vihdoin tutustumaan kunnolla Tarttoon – ja kävinkin kävelyllä Toomemäellä sekä piknikillä Emajõen rannassa! Miusta on hassua vieläkin kun on kunnolla vapaa-aikaa – ihan vaan päiviä, jolloin voi tehdä mitä vaan! Ah!

Eilen maanantaina tutustuin myös kaupunkiin kämppikseni Annan kanssa ja illalla yliopistolla oli rehtorin tervetuliaispuhe vaihtareille. Tilaisuus olikin vähän hienompi, kuin oletimme, ei mitään puheita ja istuskelua luentosalissa, vaan tapahtuma oli isossa juhlasalissa tervetuliaismaljoineen ja tarjoiluineen ja puheet olivat lyhyitä ja hyviä. Vau! Kämppikseni laittoivatkin muutamia kuvia tapahtumasta Facebookiin. 

Tänään kävimme kämppisteni Annan ja Dārtan kanssa yliopiston kielikeskuksen tutustumispäivässä. Ai että, mie tahon opiskella kaikkia maailman kieliä! Yhyy, oispa aikaa, niin ottaisin venäjää ja saksaa ja viroa ja englantia ja ja ja… Tällä hetkellä lukujärjestykseni näyttää siltä, että otan unkarin alkeiskurssin (12 op), viron jatkokurssin (6 op), englannin kurssin (6 op) ja kurssin nimeltä ”Estonian in multilingual Baltic-Sea Europe: language contacts and linguistic landscapes” (6 op). Olen myös ilmoittautunut venäjän kurssille, mutta se taitaisi olla liikaa. Tosin en tiedä, kannattaisiko jättää venäjä vai englanti ääää! Ja kannattaako osallistua viron kakkos- vai kolmoskurssille? Kakkonen on todella huonoon aikaan, joten haluaisin ottaa kolmosen. Tänään kielikeskuksen infossa miulle sanottiin kuitenkin, että koska en näemmä ”tahdo” puhua yhtään viroa, minun kannattaisi ottaa kakkoskurssi. (Olin vähän pahoillani sen naisen asenteesta – kylläpäs tahdon :( ) Vaikka tottahan se on, etten puhu vielä juuri ollenkaan, mutta uskon oppivani nopeasti, koska muun kuin itämerensuomalaisen kielen puhujiin nähden olen paremmassa asemassa. Ja haluan todella yrittää! Nooh, kokeilen sekä kolmosta että kakkosta ja toivottavasti selviän kolmosesta!

Venäjää olisi kiva opiskella, mutta koska englanti ja venäjä joutuvat kilpailemaan siitä, kumman otan, englanti taitaa voittaa. Ei siksi, että pitäisin siitä erityisesti enemmän, vaan siksi venäjän tunnit ovat kahdesti viikossa klo 18.15–19.45. Siis melkein yöllä! Hyhhyh! Ennen luulin, että 16–18-luennot olisivat kamalia ja myöhäisiä, mutta…

Tänään olin ensimmäisellä luennollani, joka oli nimeltään ”English for Upper-Intermediate Learners, Level B2 (50% web-based)”. Ensimmäinen mielikuva opettajasta oli kamala. Seisoskelin ennen luennon alkua oven takana juttelemassa kämppikselleni, joka ei ollut tulossa luennolle. Opettaja tuli ulos ja kysyi olenko osallistumassa kurssille. Vastasin jotain, että kyllä ja onhan se oikea kurssi ja eihän se ala kuin vasta vartin yli. En muista mitä opettaja vastasi siihen, hänellä oli kuitenkin hyvin tivaava ote, joten kysyin vielä etteihän naurumme oven takana ollut häirinnyt, johon hän vain vastasi suunnilleen että ”kunhan kysyin oletteko tulossa” ja käveli käytävää pitkin johonkin huoneeseen ja takaisin todella vihaisen oloisena. Eipä ollut kovin iloinen fiilis, kun astuin luokkaan. Opettaja olikin aikamoinen persoona, ja ei nyt ehkä ihan parhaalla tavalla. Luento toi mieleen ikäviä muistoja koulun englannin tunneilta – en ole ikinä pitänt englannin tuntien tunnelmasta. Onneksi tämä tämän päivän kurssi on vain varakurssi, jos joudun ottamaan helpomman viron (muussa tapauksessa otan toisen enkun). Ehkä toinen kurssi on kivempi. Olin jotenkin luullut, että voisin nauttia englanninkin opiskelusta…

Kurssivalinnat ovat siis vielä ihan sekaisin. Täällä on onneksi sellainen systeemi, että voin rekisteröityä monille kursseille ja kokeilla niitä kahden viikon ajan ja sitten vasta päättää, käynkö ne vai en. Pitäkää peukkuja, että voin selvitä viron kolmoskurssista, jotta lukujärjestykseeni ei tule niin paljon päällekkäisyyksiä!

Huoh, tulipas negatiivista tekstiä kurssivalinnoista! Oikeasti olen kyllä todella innoissani siitä, että kurssit kohta alkavat, ärsyttää vain kun ne ovat päällekkäin tai yöllä :D Mutta jos viron kolmoskurssi ei ole ihan mahdoton, kurssit kyllä sopivat lukujärjestykseen!

Tänään olin taas pelaamassa jalkapalloa. Olin jälleen ainut tyttö ja taso oli aika kova. Jostain syystä se oli kuitenkin kivempaa kuin viimeksi – pystyin osallistumaan paremmin, jee! Muutenkin on ollut kivaa vapaa-ajalla. Kämppikset ovat kivoja ja olemme jopa viettäneet aika paljon aikaa yhdessä aiemmin mainittujen Annan ja Dārtan kanssa. Lisäksi olen viettänyt aikaa monien eri ihmisten kanssa. :)

Olikohan siinä kaikki tällä kertaa? Seuraavalla kerralla aion kirjoittaa oudoista asioista, joihin olen täällä törmännyt. Saatte kuulla ainakin tiskaamisesta. (Toivottavasti keksin jotain muutakin siihen mennessä :D)  

Kuvassa istun Annan tekemässä kampauksessa rehtorin tervetuliaistilaisuudessa.