Onpas siitä pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. On ollut
aika kiireistä ja tänään on pitkästä aikaa sellainen päivä, että olen ollut
lähes koko päivän asunnolla. Viimeksi lupailin, että kertoisin oudoista
asioista. Se jääköön seuraavaan kertaan sillä nyt on luvassa kertomus siitä,
mitä olen puuhaillut.
Nyt kurssit ovat lähteneet kunnolla käyntiin ja sain kuin
sainkin tehtyä valinnat. Edellisessä tekstissäni valittelin, etten osaa
päättää, otanko englannin vai venäjän. Pian tekstin kirjoittamisen jälkeen aloin
ajatella, etten tahdo kumpaakaan, sillä venäjä oli niin huonoon aikaan ja
englannin molempien kurssien opettaja oli sama, ei niin mukava yksilö. Sitten
selvisi myös, että unkarin kurssin onkin vain 6 op, joten minun olisi
periaatteessa ollut otettava sekä englanti että venäjä enkä enää halunnut
kumpaakaan. Tutkiskelin sitten ahkerasti kurssitarjontaa ja löysin kohtuullisen
mielenkiintoisen oloisen kirjallisuuden kurssin, jonka voin käyttää
kirjallisuuden aineopintoihin kotiyliopistossani. Lisäksi päätin käydä molemmat
viron kurssit: alemman oppiakseni tuottamaan kieltä ja ylemmän saadakseni
haasteita ymmärtämiseen.
Kurssivalintani ovat siis:
– Estonian in
multilingual Baltic-Sea Europe: kahden luennon perusteella ihanan
mielenkiintoinen sosiolingvistiikan kurssi <3
– Hungarian Intensive
Course on the Basis of English for Beginners: hihii! Tanulok magyarul!
Opettaja on todella mukava ja kurssi on todellakin intensiivinen – neljä kertaa
viikossa.
– Estonian for
Beginners II, For International Students, Level A1.2 > A2.1: alempi
viron kursseista. Tämäkin on sisältänyt tähän mennessä haasteita, mutta tulee
tuskin olemaan kovin raskas.
– A Pre-Intermediate
Course in Estonian, Level A2.1 > A2.2: vaikeampi viron kursseista – olen
tähän mennessä pysynyt kuitenkin oikein hyvin mukana.
– Introduction to
Narrative Studies: kahden luennon perusteella yllättävän mielenkiintoinen
kirjallisuuden kurssi (minä kun en oikein välittäisi opiskella kirjallisuutta…)
Kaikki viisi kurssia ovat 6 op, joten opiskeltavaa tulee olemaan
yhteensä 30 opintopisteen edestä. Lisäksi suorittelen täällä ehkä ainakin osan
S2-harjoittelusta (suomi vieraana kielenä), ja olenkin jo ollut kahdella
oppitunnilla seuraamassa. Toisella jouduin toisen suomalaisen kanssa jopa
pitämään ensimmäisen puolituntisen, sillä oikealla opettajalla oli jokin
tapaaminen. (Älkää kysykö, miten meni…)
Siinäpä oli sitten opiskeluasiaa. Luennot käynnistyivät
kunnolla viime viikolla, mutta sitä edeltävällä viikollakin oli joidenkin
kurssien ensimmäisiä luentoja. Tällä hetkellä olen siis todella tyytyväinen
kurssivalintoihini – kivaa opiskella!
Mites sitten vapaa-aika? Kohokohdat viime blogitekstin
jälkeen olivat ehkä viikonloput (yllätys yllätys). 5.–7.9.-viikonlopun lähinnä
lepäilin ja tutustuin kaupunkiin. Kuten edellisessä tekstissäni epäilin, myös
yökerhoon piti taas lähteä. Perjantai-iltana Club Illusionissa oli vaihtareiden
tervetuliasbileet, joissa piipahdimme kämppisteni kanssa. Hauskaa tuossa
klubissa on se, että se on vanha elokuvateatteri, josta on tehty nykyaikainen
yökerho – kandiaineistoni haastatteluissa paikasta puhuttiin vielä
elokuvateatterina! Illutsiooni! (Kandiaineistossani oli haastatteluja
virolaisilta suomen kielen opiskelijoilta, ja haastatteluissa he kertovat sitä
sun tätä elämästään. Haastattelut oli tehnyt professorimme vuonna 2000.)
Sunnuntaina kävimme kämppisteni kanssa myös Tartu
Seiklusparkissa. Olipas jännittävää kiipeillä puissa :’D
Viime viikon olin
vähän flunssainen, joten en mennyt edes pelaamaan jalkapalloa. Viikosta ei
oikeastaan ole muuta kerrottavaa kuin se että onnistuin hävittämään
pankkikorttini maanantaina. Juhuu! Nostin rahaa ja kaavoihin kangistuneena en
ajatellut, mitä tein, vaan otettuani rahat ja kuitin kävelin pois. Virossapa
automaatti ei ollutkaan työntänyt korttia ulos ensimmäisenä, vaan se olisi
pitänyt pyytää lopuksi. Onneksi huomasin kortin puuttumisen nopeasti, sillä
menin kauppaan nostettuani rahaa ja kun kortti puuttui, tajusin etten ollut
ottanut sitä missään vaiheessa pois automaatista. Juoksin automaatille, mutta
ei kortti siellä enää ollut. Soitin paniikissa sulkupalveluun ja kortti
suljettiin – eikä sitä ollut ehditty käyttää. Nyt sitten odottelen uutta, ja
käteistä on jäljellä 44 senttiä. Jeah. Yritän selvitä pyytämättä keneltäkään
lainaa (tai no pyysin jo kaksi euroa pyykkiin), sillä tällä hetkellä miulla on
aika paljon ruokaa. Kortin pitäisi tulla ihan tässä pian.
Parannuin viikon pienestä flunssasta kuitenkin sopivasti
viikonlopuksi, jolloin lähdimme Tallinnaan neljän saksalaisen ja yhden
turkkilaisen kaverin kanssa. Viikonloppu oli mukava kaverusviikonloppu.
Kiertelimme lähinnä vanhassa kaupungissa ja asuimme ihan sataman lähellä
olevassa vuokrahuoneistossa. Asunto oli todella moderni ja siisti, minkä
lisäksi vielä melko halpa: 25 euroa per henkilö kahdesta yöstä. Parasta
asunnossa oli kuitenkin SAUNA! Ah, en ollutkaan tajunnut kaipaavani saunaa niin
kovasti, mutta löylyssä istuessa ja kiukaan ritinää ja poksahtelua kuunnellessa
tuli niin kotoinen olo <3 Sain saunoa kunnolla kahtena peräkkäisenä iltana!
Tämä viikko alkoi kahdella pitkällä päivällä: maanantaina
olin yliopistolla 8.30:stä iltakuuteen. Luentoja minulla ei ollut kuin kolme,
mutta kaksi kahden tunnin taukoa ahkeroin viikonlopun reissaamisen takia
tekemättä jääneiden viron tehtävien parissa. Illalla kävin sitten vielä
pelaamassa jalkapalloa ensimäistä kertaa yliopiston naisten joukkueen
treeneissä – opin siellä toivottavasti pelaamisen lisäksi vielä viroakin.
Oujee!
Eilen tiistaina luentoja oli vain 10–18, mutta suoraan
luennon jälkeen näin ns. local buddyani. ESN (vaihtareiden järjestö) järjesti
kaikille halukkaille vaihtareille ”paikallisen kamun”. Meidän piti lähettää
lomake, johon täytimme kiinnostuksenkohteitamme ja jotkut järjestöaktiivit
sitten järjestivät meidät pareiksi kansainvälistä kamua hakeneille
”paikallisille”. Nooooh. Miun ”paikallinen” kamu on todellakin ”paikallinen”, sillä hän on
ukrainalainen, joka opiskelee kolmatta vuotta Tartossa ja on miun alemmalla
viron kurssilla. Huoh, luulin että tutustuisin vihdoinkin johonkin virolaiseen ja
pääsisin puhumaan viroa ja tutustumaan virolaiseen kulttuuriin. Ei siinä
mitään, kamu on kiva, vaikkei mitään sielunyhteyttä syntynyt (vaikka olimme vissiin molemmat klikanneet lomakkeeseen,
että pidämme jalkapallosta yms :D).
Tänään miulla oli yksi luento aamulla klo 8.30 ja sen
jälkeen olenkin ollut melkein koko ajan asunnolla, löhöillyt ja opiskellut.
Tein jopa maailman monipuolisimman esitelmän Suomesta unkariksi. Voitte vain
kuvitella miten paljon puolentoista viikon unkarin opintojen jälkeen osaa
kirjoittaa…
Siinäpä vähän kaikenlaista tällä kertaa. Elu on ilus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti